Edellisessä jutussa kirjoitin merkityksettömyydestä, nyt vien teidät paikkaan, josta muodostui talven irtiottomatkallani itselleni hyvinkin merkityksellinen. Paikkaan, jossa voisin kuvitella jopa asuvani tai ainakin viettäväni pidempiäkin aikoja.
Thaimaan itärannikolla sijaitsee kolmen saaren kopla: lomailijoiden Koh Samui, sukeltajien Koh Tao ja bilettäjien saarena tunnettu Koh Phangan. Viimeisin, Koh Phangan, on kuitenkin paljon muutakin kuin täydenkuun bileitä. Saari on monipuolisuudessaan kaikkea sitä, mitä itse saatoin lomaltani kaivata. Saaren energia vei mennessään ja ensimmäisestä hetkestä alkaen olin onnellinen. Olin kotona.
Suurehko saari kätkee sisäänsä jos jonkinmoista paikkaa ja tunnelmaa, mutta oma suosikkipaikkani ja lähes jokaisen saarella vietetyn kolmen viikon tukikohta auringonlaskun aikaan on niin sanottu Zen Beach (Srithanu Beach).
Kuvittele kaunis ja pitkä hiekkaranta. Kuvittele taivaanrantaan laskeva, hehkutäva aurinko. Kuvittele nuotiotuli. Kuvittele monenkirjava joukko onnelliselta vaikuttavia ihmisiä. Kuvittele joukko muusikkoja jamittelemassa. Kuvittele rumpujen rytmi. Kuvittele tanssivat ihmiset, aikuiset ja lapset. Kuvittele taustalle tulitaiteilijoita ja akrobaatteja. Kuvittele lämpö ja jokaisen solun täyttävä rakkaudellisuus ja hymyt.
Sitä kaikkea on Koh Phanganin Zen Beach. Sitä on suosikkirantani, jonne hurautin skootterilla kolmen viikon aikana joka ilta. Ja joka ilta Zenin tunnelmaan heittäytyessäni mietin, miten rakastunut olen Koh Phanganin saaren tunnelmaan; ihanaan ja kepeään hippimaailmaan, jossa maailman murheet jäävät kauas taakse.
Vinkki: Jos menet paikalle mopolla, parkkeeraa viisaasti paikkaan, josta se on helppo löytää ja josta on helppo päästä myös pois väkijoukon alta.
