Länsi-Pasilasta löytyy ihmeellinen ja kummallinen ympäristötaideteos. Tämä värikäs talo on purku-uhan alla ja sen säilyttämisen vuoksi voisin vaikka kiivetä kyseisen talon katolle protestoimaan, kun puskutraktorit tulevat.
Tämän viikon löytö saattaa olla osalle teistä täältä blogistanikin jo tuttu juttu. Haluan esitellä teille tällä kertaa Helsingin kiinnostavimman talon, josta olen jo kertaalleen kirjoitellut, mutta jota tutkin tällä kertaa hieman lähemmin.
Tämä talo sijaitsee Länsi-Pasilassa, ratapihan lähettyvillä, tarkemmin Veturitiellä. Ensimmäisen kerran löysin tämän talon pyöräretkelläni ja pakkohan sitä oli hieman tutkia. Pihalle asti en tuolloin tietysti mennyt, olihan kyseessä jonkun omaisuus.
Koristeellisen, persoonallisen ja kiinnostavan talon tarina on edellisen visiittini jälkeen tullut minulle edes jonkin verran tutummaksi. Minulle on nyt selvinnyt, että vaikka jonkun omaisuutta talo edelleenkin on, omistaja ei ole enää elossa.
Talon (entinen) omistaja, jonka nimeksi on edellisen visiittini jälkeen selvinnyt Aarre Ilvesviita, oli entinen merimies. Talon koristelu sai alkunsa hänen tyttärensä ikkunoille ja pihamaalle asettamista nukeista ja myöhemmin tämä harrastus hieman paisui, mutta hyvä niin. Ainakin minua tämä yllätyksellinen talo ilahdutti suuresti! Olin tehnyt löydön.
Talo on siis kaiketi nyt tyhjillään ja itsekin uskaltauduin nyt pihamaalle asti, mihinkään koskematta tai mitään tuhoamatta tietysti. Halusin tutkia paikkoja hieman tarkemmin ja kyllä kannatti – talo on oikea ympäristötaideteos! Pihamaalla on peilejä, mattoja, veneitä, autoja, leluja, nukkeja, nalleja, pehmoeläimiä, kynttelikköjä, lamppuja ja vaikka mitä eriskummallisia asioita. Ihan mieletön paikka!
Ikävä kyllä tämän värikkään talon tarina vetelee viimeisiään. Talo puretaan Keski-Pasilan rakentamisen alta pois luultavimmin jo ensi vuonna. Yksi viimeisistä vanhan ja puisen Pasilan jäänteistä tuhotaan uuden alta pois, mikä on sääli!
Pasilassa on aikoinaan ollut lähinnä puutaloja ja pian tuosta ajasta ei ole enää jälkeäkään. Minä kannatan, että tämä ihana, ränsistynyt taideteos säilytetään ja että tilalle avataan vaikka kahvila! Ehkä, jos tarpeeksi moni kannattaa talon säästämistä, ihme voisi tapahtua. Eikös se olisi aikamoinen teko tämän tuntemattoman merimiehen hyväksi? Eihän nyt kenenkään elämäntyötä voi tuhota.
