Yksinkertaista elämää asuntoautossa

Minkälaista on elää ja asua asuntoautossa? Edes hetken aikaa tai osittain? Kokeilin elämää asuntoautossa yhden kesän verran, ainakin osittain.

Jo blogini nimi kertoo sen; rakastan sekä kaupunkia että luontoa. Nuo kaksi asiaa täydentävät toisiansa, enkä voisi elää ilman kumpaakaan. Kaupungista haen ispiraatiota ja virikkeitä, luonnossa rauhoitan mieleni ja asetun aitojen asioiden äärelle.

Tämä säiden puolesta alkamaton kesä yllätti minut. Haaveet jonkinlaisesta kaupungin lähellä, mutta luonnon keskellä asumisesta ovat toteutuneet odottamattomalla tavalla. Tämän maailman yltäkylläisyys ja tavarapaljous ovat herättäneet minut ja monet muut haaveilemaan ja nauttimaan yksinkertaisemmista asioista, hetkistä ennen materiaa.

Asuntoautosta toinen asunto, toinen koti

En ole luopunut vuokrayksiöstäni, mutta olen silti viettänyt arviolta 70% öistä tänä kesänä asuntoautossa. Elämääni liittynyt asuntoauton omistaja, espanjalainen surffari, asuu koko kesän asuntoautossaan ja olen myös päässyt elämään samanlaista elämää. Siitä ei ole tietoa, kauan tämä ihminen pysyy elämässäni, mutta ehkei sitä tarvitse tietääkään.

Tämä on espanjaiselle (ja itsellenikin) eräänlainen koe. Hän halusi elää hetken aikaa yksinkertaisemmin ja lähellä luontoa. Miljöö ei ole se pakettiautoelämälle tyypillisin surffiranta, nyt karavaanissa asutaan Suomen sateisessa suvessa.

Yksinkertainen elämä asuntoautossa saa arvostamaan pieniä asioita

Jo tässä vaiheessa simppelimpi elämäntapa on opettanut itsestäänselvien asioiden arvostusta. Sama tapahtuu matkustaessa maailmalla, viettäessäni aikaa maissa, joissa edes juokseva vesi ei ole itsestäänselvyys.

Jollakin tavoin voisin jopa verrata asuntoautoelämää reppureissaukseen. Reissauksen fiilis on matkassa mukana koko ajan. Kaikkea ei koko ajan ole tehty helpoksi, asioiden eteen joutuu näkemään vaivaa. Toista tämä on kuin luksusresortissa, mutta reppureissauksen tavoin tässä on mukana tietty aitous.

Asuntoautossa joutuu miettimään tekojaan ja niiden seurauksia. Vettä ei tuhlata. Vesi pitää täyttää tankkiin välillä kanistereista ja välillä letkulla, aivan itse. Vesi seisoo tankissa, sitä ei sellaisenaan voi juoda. Suihkua ei ole, suihkussa pitää käydä muualla. Muu peseytyminenkin on oma numeronsa ja välillä joutuu käyttämään mielikuvitusta.

Vessapaperi ja vessa yleensäkin, nekin ovat oma lukunsa. Vessan asioinnit kerääntyvät niin sanottuun kasettiin, joka pitää itse tyhjentää. Siitä on glamour ja helppous kaukana. Vessapaperin runsasta käyttöä kannattaa harkita tarkkaan, sillä kaikki paperisilppu hankaloittaa kasetin tyhjennystä. Perusasioiden äärellä siis ollaan. Edes vessa ei siis ole helppo itsestäänselvyys, mitä se yleensä kodeissa on.

Sähkönsaanti ei myöskään ole itsestäänselvää. Kaikissa paikoissa (monissakaan meidän valitsemissa paikoissa) ei ole sähkötolppaa saatavilla ja kaasun käyttöä yritämme säännöstellä, kalliiksihan se muuten tulee.

Tiskit tiskataan käsin ja astioita ei voi olla kasapäin kolisemassa auton kaapistoissa. Koska sähköjä emme käytä jatkuvasti, välillä lämmittelemme kynttilänvalossa. Valaistus hoituu samalla tavalla, mutta mikäs siellä on kynttilänvalossa kirjoja lueskellessa, vaikka viiniä tai teetä lipittäessä.

Parasta yksinkertaisessa elämässä on vapaus

Kaiken haasteellisuuden ylitse nousee silti nautinto. Rakastan tätä yksinkertaisuutta. Kodin voi parkkeerata minne vain, kesämökkimme sijaitsee milloin missäkin. Tänä aamuna näin työmatkallani, asuntoautosta herättyäni, kolme peuraa. Viime viikon iltalenkillä kaislikossa suhisi minkki. Linnut laulavat ja sadekin on ropissut tunnelmallisesti auton kattoa vasten.

Monenmoista oppimista tässä yksinkertaisessa elämässä on. Kokonaisuudessaankin asuntoauto kaikkine kommervenkkeineen on haaste. On niitä nappuloita, joiden toimintatarkoitusta emme edelleenkään tiedä. Opettelua, opettelua.

Ja sitten on se parisuhde, joka on hetkittäin oma lukunsa myös tällaiselle vapaalle sielulle. Opettelemisen kesä tämä siis on, kaikin puolin. Tärkeitä elämän oppitunteja, sanoisin. Tästä minä nautin; tästä kaikesta yksinkertaisuudesta ja silti sen yksinkertaisuuden tuomista haasteista. Tämän kokemuksen jälkeen mikään ei ole itsestäänselvää, ei edes suihku tai vedettävä vessanpönttö.

Eletään hetkille, ei materialle. Kauniiden hetkien täyttämiä hetkiä teillekin.

Onko muilla kokemusta asuntoautossa tai pakettiautossa asumisesta? Kiehtooko yksinkertaisempi elämä – edes eksperimenttinä?

Vinkki: Asuntoautossa ei saa virallisesti olla kirjoilla, mutta kukaan ei estä autossa oleilua ja asumista. Poste Restante -osoite mahdollistaa elämän missä vain, vaikka saakin vailla vakituista asuntoa olevan leiman otsaansa.