Yhden vuoden polut oman elämän suurella seikkailulla on taas tallattu ja on aika kääriä vuosi pakettiin, kääntää uusi lehti omassa elämänkerrassa. Minkälainen oli reissuvuosi 2016?
Tasan vuosi sitten vaihdoin vuoden seuraavaan hiljaisuusretriitissä kauneimmassa tietämässäni talossa. Nyt tuo samainen talo on paikka, jota kutsun kodiksi. Pitsihuvila meren rannalla ei ollut kuulunut edes kaukaisimpiin unelmiini, en edes tiennyt sellaisesta unelmoinnin olevan realistista.
Vuosi muutti sosiaalisen statukseni parisuhteessa olemisesta avoliittolaiseksi. En taida olla tyypillisimmästä päästä muuttaessani elämäni ensimmäistä virallista kertaa saman katon alle seurustelukumppanin kanssa vasta ollessani 34-vuotias. Iän lisäksi tilanteesta tekee yllättävämmän, että avovaimouden lisäksi asun nyt kommuunissa, ensimmäistä kertaa sitäkin. Kaksi kärpästä tuli siis listittyä nyt samaan aikaan, avovaimouden kärpänen ja yhteisöasumisen pörriäinen.
Vuosi oli tunnetasolla erikoinen. Se oli sopeutumisen vuosi, kompromissien vuosi ja jollakin tasolla etsiskelyn vuosi. Pohdiskelun vuosi, ehkä hieman raskaskin vuosi. Vuoteen mahtui monta epävarmuuden päivää ja itsetutkiskelun päivää. Harha-askelista ja paikoillaan olosta huolimatta suunta on oikea. En tiedä päämäärää, mutta luulen olevani oikella tiellä. Niin haluan ainakin uskoa.
Se mielenmatkoista, mutta mitäs niihin reissuihin tulee? Matkailuni vuosi oli vähemmän seikkailuhenkinen kuin moni aiempi vuosi, siltä ainakin tuntuu. Vuoteen mahtui silti kahdeksan ulkomaanmatkaa, joista tosin kaikki suuntautuivat Eurooppaan. Oli Saksaa, Ranskaa, Espanjaa, Italiaa, Viroa, Sloveniaa ja Latviaa. Berliinissä kävin kolme kertaa ja tänä vuonna suhteeni rakastamaani kaupunkiin muuttui entistäkin enemmänkin kaukosuhteeksi. Ehkä ensi vuonna voisimme taas lämmitellä hieman välejämme.
Vuoden 2016 tärkein matkakohde oli Espanjan Galicia, espanjalaiseni kotipaikka ja minun Anoppilani sekä Appiukkolani. Galicia tuli tämän vuoden aikana tutuksi kahdella eri matkalla. Galician pitkät hiekkarannat ja kauniin melankolinen tunnelma veivät mukanaan. Opin ymmärtämään espanjalaiseni monimutkaista mielenmaisemaa edes hieman paremmin nähtyäni hänen juurtensa maisemat.
Kulunut vuosi oli karavaanauksen vuosi, samoin kuin vuosi 2015. Tänä vuonna espanjalainen toteutti suuren unelmansa Euroopan halki kulkevasta roadtripista. Itse liityin seuraan vain pariksi viikoksi, mikä oli unelmieni reissua reilusti lyhyempi matka. Pitkät irtiotot vaativat myös rahaa, kaikkeen ei rahkeet riitä. Onneksi lyhyehkö roadtrip taisi olla vain alku tulevalle, suunnittelemme jo suuria seikkailuja Oskarillamme tulevalle vuodelle.
Kotimaan seikkailut olivat suuressa roolissa tänäkin vuonna. Melonta sai aikaan suuria onnentunteita ja oma soutuvene on suurin lottovoitto, jota toivoa voisi. Meloin Ahvenanmaan saaristossa, Turun saaristossa ja Helsingin edustalla. Luonto oli tänä vuonna kaupunkeja rakkaampi paikka ja vesistöt tulivat tänä vuonna metsää tutummiksi.
Keskityin tänä vuonna myös paikoillaan olemiseen ja ikuisesti levottoman mielen rauhoittamiseen. En ole varma, onko se hyvä idea. Silti, oman kodin meditaatiohuoneessa oli tänä vuonna erityisen hyvä hengähdellä hektisen elämän keskellä. Ehkä tämä jollakin tavoin rauhallisempi vuosi oli levähdyshetki ennen tulevan vuoden suuria suunnitelmia. Toivottavasti sellaisia on luvassa, muuten alan kutsumaan blogiani urbaanin viidakkoseikkailijattaren sijasta huvilahöperöksi kodinhengettäreksi.
Vuosi 2016, olit kasvattava vuosi. Olit oikeastaan todella hieno, mutta hieman haastava vuosi. Nyt taaksepäin mietittäessä tarjosit upeita elämyksiä ja uskomattomia onnenkantamoisia. Kiitos kaunis ja nöyrin kumarrus. Kiitos myös teille, että jaksoitte seikkailla tällä virtuaalimatkalla kanssani. Ensi vuodelle lupaan jo heti tammikuussa uusia kuvioita ja suuria seikkailuja!
Tässä vielä kuvakooste vuodestani, olkaa hyvät!
