Punkit ovat muuttaneet luonnossa oleilun. Kaukana ovat päivät, kun luonnossa pystyi vain kirmailla ilman huolen häivää − vai ovatko?
Kaikki luonnossa liikkuvat tietävät, että siellä viihtyvät myös monenmoiset pienet oliot. Harva meistä nauttii hämähäkin kävelystä jalallaan tai hirvikärpäsen tunkeutumisesta niskaansa. En tiedä ainuttakaan ihmistä, joka nauttisi erilaisten örkkien olemassaolosta, elleivät sitten kyseessä ole perhoset tai leppäkertut. Jopa perhosia eräs ystäväni vihaa. Hänen mielestään nekin ovat vain lentäviä toukkia.
Tropiikissa välttelen hyttysiä, nehän levittävät dengue-kuumetta ja malariaa. Kotimaamme hyttysten käydessä hermoille lepyytän itseäni usein miettimällä, että ainakaan nuo viheliäiset eivät Suomessa levitä tappavia tauteja.
Me suomalaiset saimme elää pitkään peläten lähinnä karhuja ja huitoen hyttysiä, kunnes viime vuosina lisääntynyt pirulainen otti ja yleistyi entisestään. Tuo pirulainen on tietysti viheliäinen punkki.
Punkkeja myös muualla Euroopassa
Punkit ottivat ja yleistyivät myös muualla Euroopassa. Ystäväni kertoi juuri löytäneensä jaloistaan kolme punkkia joenvarsikävelyn päätteeksi Ranskassa. Kyllä, Ranskassakin on punkkeja. Niitä on lähes kaikissa maissa, joissa on vehreää luontoa ja sopivasti lämpöä. Kaikkialla ne levittävät samoja tauteja, hyi.
Naureskelin toiselle ystävälleni, joka ei suostunut istumaan Helsingissä nurmikolla, koska hän pelkäsi noita pieniä otuksia. Itse olen tiedostanut niiden olemassaolon, mutta en ole ollut hysteerinen. Enää en naura hänelle, olen lähes yhtä hysteerinen kuin hän.
Punkki ihossa, mitä teen?
Nyt saaristoreissulla olin taas hieman hysteerinen. Tiesin, että liikumme paljon luonnossa. Yritin parhaani mukaan suojata itseäni pitkillä vaatteilla ja tarkastella silloin tällöin ihoani. Oliko se sitten pelko (sitä saa, mitä toivoo ja pelkää) vai mikä, mutta erään täydellisen päivän päätteeksi löysin jalkataipeestani jotain mahdollisesti sinne kuulumatonta.
Oliko se joku pieni rupi vai mikä? Hieman punertava se pieni asia polvitaipeessani oli, eikä se pienellä rapsutuksella irronnutkaan. Se oli hieman kova, ehkä se tuntui röpelöiseltä. Paljain silmin en nähnyt, mikä se oli. Oliko se punkki? Sellainen pelkäämäni punkki? Miltä punkki iholla edes näyttää tai tuntuu? En tiennyt, joten kysyin asiasta enemmän tietävältä ihmiseltä ja kyllä, punkki se oli. Näin sanoi poikaystävältään juuri 12 punkkia irroittanut nainen.
Toivon todellakin, ettei tuo pieni paholainen ollut viihtynyt ihollani liian kauaa. Ensimmäisenä mietin, miksi ihmeessä en ole ottanut punkkirokotetta. Olen typerä. Toisena mietin kaikki mahdolliset skenaariot, mitä punkista voi seurata. Entäs, jos saan puutiaisaivokuumeen? Entäs, jos sairastun borrelioosiin? Jälkimmäistä varten minun pitää nyt tarkkailla tuon paholaisen jättämää jälkeä ihollani ja hoitaa asia vahvoilla antibiooteilla, jos ympäristöön tulee esimerkiksi punainen rinkula. Argh.
Voi ei. Toivottavasti selviän säikähdyksellä. Opin jo läksyni tässäkin asiassa, vaikka yritin olla todella varovainen. Elämässä ei selkeästikään pysty kontrolloimaan kaikkea. Nyt vain toivon, että jalkaani kiinnittynyt ja siitä hetimmiten oikeaoppisesti (hitaasti punkkilassolla pyöräyttäen ja pää punkin mukana lähtien) paholainen ei ollut sairas yksilö. Älä ole paha punkki, ole hyvä punkki.
Älkää ryhtykö hysteerisiksi tämän punkkiasian suhteen, mutta muistakaa niiden olemassaolo. En halua alkaa pelätä luontoa ja luonnossa liikkumista, mutta tästä eteenpäin aion jopa Helsingin luonnossa liikkuessani tarkastaa ihoni illalla sinne kuulumattomien kulkureiden varalta. Tehkää tekin samoin!
Vinkki: Laventeliöljyn sanotaan karkottavan punkkeja.
Mua puri punkki viime elokuussa, vieläpä omissa häissäni saaristossa. Rinkulat tulivat vasta marraskuussa, borreliatestitkin negatiiviset joten lääkäri määräsi kortisonivoidetta. Maaliskuussa pääsin ihotautipolille, koepalasta löytyi borreliabakteeri ja sain vihdoin ne kauan kaivatut antibiootit. Tuli vähän kalliiksi se purema, mutta onneksi tauti ilmeisesti lähti! Sehän voi kroonistuakin jos oikein huono tuuri käy. Ensi kesäksi otan kyllä punkkirokotteen, etenkin kun hyvä ystäväni on tuon kamalan puutiaisaivokuumeen pari kesää sitten sairastanut ja toipuu siitä ilmeisesti edelleen. 🙁 Varovaisuus kannattaa mutta ei ne punkinpirulaiset silti mua luonnosta pois saa ajetuksi, toivottavasti ei ketään muutakaan!
Me ollaan jo vuosia tehty päivittäin punkkitarkastuksia… Itselläni ei ole ollut, mutta lapsella kerran, mitään tautia ei tosin tartuttanut tuo yksilö… Metsässä liikkuessa laitetaan aina sellaista myrkytöntä punkkikarkoitetta niskaan, käsivarsiin, alaselkään ja nilkkoihin, plus sukat punttien päälle vaikka kuinka tyhmältä näyttäisi! Tunnen pari tyyppiä, joille punkin purema on koitunut kohtaloksi, mutta ei se silti auta ruveta hysteeriseksi… Suurin osa punkeista kun on kuitenkin vaarattomia. Borrelioosiin kun ei rokotetta ole, niin eipä mekään olla silti rokotteita otettu kun ei asuta kuitenkaan niillä alueilla joissa sitä puutiaisaivokuumetta on enemmän ollut… mutta inhottavia nuo pienet pirulaiset!!! Toivotaan ettei siullakaan mitään oireita ilmene!!
Mikä on teidän myrkytön karkote? Sellainen kiinnostaisi kovasti. Ja tosiaan, toivotaan, että tästä selvitään vain säikähdyksellä. 🙁
Täällä kirjoittelee kaksi vuotta sitten puutiaisaivokuumeeseen sairastunut ja hirveän helvetin läpikäyneenä suosittelen KAIKKIA ottamaan sen rokotteen, jotta säästyy edes yhdeltä sairaudelta mitä nuo pienet paskiaset levittää.
Vieläkin oireilen siitä taudista, tosin onneksi tosi lievästi verrattuna siihen mitä se oli pahimmillaan.
Voi ikävä kuulla! Ja käytät muuten aivan oikeaa sanaa noista pienistä pirulaisista. Sulla on siihen aivan täysi oikeus!