Pakkasin viime yönä taas rinkan. En oikeastaan edes juurikaan kerennyt sitä edes purkaa Slovenian matkan jälkeen.
Aurinko lämmittää ihoani jo kuumasti, vaikka on vielä varhainen aamu. Siemailen aamukahviani Eckerö Line -laivan kahvilassa. Itämeri kimmeltää edessäni, rinkkani on ikkunapaikalla. Laiva lipuu hitaasti, määränpää on parin tunnin päässä. Olen matkalla Tallinnaan.
Oikeastaan Tallinna ei edes ole määränpääni, sieltä jatkan vielä etelään. Tämä päivä menee aika lailla matkustamiseen, mutta se ei haittaa. Kaksi ja puoli tuntia matkantekoa ja koko laivan massa ryntää ulos laivasta. Kaikki jonottavat jo ennen rantautumista.
Myös minulla on kiire, haluan ennättää satamasta lähtevään bussiin, minulla on alle tunti aikaa olla Tallinnan bussiterminaalissa hyppäämässä Haapsalun suuntaan menevään bussiin. Toivon, että paikkoja on vielä jäljellä.
Bussi numero kaksi maksaa kaksi euroa ja parissa kymmenessä minuutissa asemalla. Maksan yhdeksän euroa bussilipusta, määränpäänä Rahumaja. Bussi lähtee viidentoista minuutin päästä, kerkeän hakea eväitä. Kaikki sämpylät ja muut ovat kinkkusämpylöitä, tyydyn croissantiin.
Bussi lähtee, se on tupaten täynnä. Tämän bussimatkan maisemat eivät nyt voita unia. Nukun lähes koko matkan ja parissa tunnissa olen perillä. Laiva on juuri lähtenyt, joudun odottamaan satamakahvilassa seuraavaa lauttaa noin tunnin. Syön jäätelön ja juon kahvin.
Vanha autolautta lähtee liikkeelle. Sisustus in kuin suoraan 80-luvulta. Tätä laivaa ei ole uusittu hetkeen. Tässä on retroarvoa. Tunnin päästä olen perillä Hiidenmaalla. Tervehdin satamassa päivystävää vesihiittä ennen laivaan hyppäämistä.
Kohta näen karavaanarini ja meidän Oskarin. He ottivat varaslähdön ja kurvasivat Hiidenmaalle pari päivää ennen minua. Surffarini on jopa päässyt jo surffaamaan. Se on hyvä juttu. Se tarkoittaa, että hän on taas siedettävämpää seuraa. Kyllä, surffarin hermot kiristyvät ilman aaltojen valloitusta.
Tästä alkaa muutaman päivän mittainen juhannusseikkailu näiltä näkymin Viron saarilla. Suunnitelmaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ehkä nyt keskitymme lähinnä leppoisaan saarielämään. Let’s go!