Takana on yksi pitkä viikonloppu kotikaupungissani, Helsingissä. Tämän aurinkoisen viikonlopun aikana koen lennelleeni maailmasta toiseen, mantereelta toiselle ja tunnelmasta seuraavaan. Koska juuri päättynyt viikonloppu oli niin huikea, haluan jakaa edes osan sen tapahtumista teidän kanssanne.
Meno alkoi, kun Kalasataman perukoilla sijaitseva Konttiaukio aukesi torstaina. Ohjelmassa oli ilmaista ruokaa, perinteisten tanssien rytmejä tangosta humppaan, mukavia kohtaamisia ja yhdessäoloa. Vallilan Vapputansseistakin tuttu Vallilan tango soitti kontin sisällä ja minä fiilistelin tanssilattian reunalla. Missä kaikki kivat ja komeat tanssittajat olivat?
Perjantaina hyppäsin toisenlaisten rytmien vietäväksi ja suuntasin African Film Festival -tapahtumaan liittyvälle klubille Corona-baarin alakertaan, Dubrovnikiin. Afrikkalaista tanssia ja reggae-musiikkia, tykkäsin!
Lauantai oli päivien päivä. Pyöräilin Joponi selässä Puu-Vallilan kirpputorin kautta Arabian ihanille katufestivaaleille. Kirpputoria, graffiteja, tanssia, musaa ja mukavaa menoa. Sieltä kodin kautta Suvilahden skeittipuiston reunalle nautiskelemaan ilta-auringosta ja oluesta ja taas kerran reggae-musiikista ystävien seurassa. Siinä kaiken välissä vähän Ravintolapäivän fiilistelyä ja ruokaa.
Samainen lauantai jatkui. Polkaisin pyöräni kohti Lauttasaarta, jossa ohjelmassa oli puutarhajuhlat. Matkan varrella ihmettelin Kaisaniemen puistossa meneillään ollutta intialaisten kriketti-matsia. Valehtelematta koin hetkellisesti olevani Intiassa, en Suomessa.
Lauttasaaressa hyppäsin taas uuteen maailmaan. Oli herkkuja, kuplivaa, naurua, keskustelua, laulua ja urkujen soittoa. Mieli lepäsi. Sosialisoinnin ja herkuttelun jälkeen jouduin taas painamaan kytkintä ja suuntasin Joponi kaupungin toiselle puolelle, ystävän synttäreille/tupareihin. Matkalla ihastelin upeaa auringolaskua Lauttasaaren sillalta käsin. Aikamoista suhailua siis suuntaan ja toiseen.
Kuinka monipuolinen, aktiivinen, elämäntäyteinen, aurinkoinen, kansainvälinen ja hauska yksi pitkä viikonloppu omassa kotikaupungissa voikaan olla?
Ilta ei saanut aivan arvoistansa päätöstä. Suostuin antamaan mahdollisuuden itseni kauhistelemalle, nimeltä mainitsemattomalle Helsingin yökerholle. Eihän se ihan minun maailmaani ollut. Silti, ei voi tuomita, ellei anna mahdollisuutta. Eipähän tarvitse takaisin enää mennä.
Sunnuntai saapui ja Kallio kukki. Ohjelmassa oli Samba-kulkuetta ja musiikkia, tanssia ja kirpputoria Dallapén puistossa, Kalliossa. Afrikkalaiset rytmit valtasivat senkin puiston ja minuahan se ei haitannut.
Välillä hyppelehdin ystäväni kanssa Karhupuistolle, söin välissä thaimaalaista ruokaa ja suuntasin hetkeksi urbaanin löytöretkeilyn maailmaan. Kodin kautta iltani päätin Mbarin terassilla, jossa sunnuntai-fiilikseen sopivasti ohjelmassa oli live-jazzia.
Kuinka monipuolinen, aktiivinen, elämäntäyteinen, aurinkoinen, kansainvälinen ja hauska yksi pitkä viikonloppu omassa kotikaupungissa voikaan olla? Tämä oli vasta kesän ensimmäinen tällainen ja tästähän se kaikki vasta alkaa. Saatan taas rakastua Helsinkiin – tänäkin kesänä!
