Viidakkoseikkailu Borneon Kinabatangan-joella

Borneon Kinabatangan-joella voit kokea aitoja luontohetkiä. Joella veneillessä ja viidakossa rämpiessäsi pääset lähelle apinoita, orankeja ja monenlaisia muita luontokappaleita.

Lasken jo päiviä Malesian reissuni starttaamiseen. Lähtölaskenta on todellakin alkanut. Sitä ennen, nyt voisi olla hyvä ajankohta palata ensimmäisen yksin tehdyn reppureissuni tarinoihin, vuoteen 2010.

Tämä tarina vie meidät Borneon saarelle. Saarelle, jonka toinen puolisko kuuluu Indonesialle ja toinen Malesialle. Se vie meidät saarelle, joka on varmasti jokaisen luontoseikkailijan unelmakohteiden listalla. Tarina vie meidät myös viidakkoon. Eiköhän tässä muutenkin ole jo hyvä palata välillä aitojen ja oikeiden viidakkoseikkailujen pariin?

Tästä seikkailusta on kulunut nyt jo neljä vuotta. Mihin se aika oikein kuluu? Tuntuu, kuin olisin rämpinyt Borneon viidakoissa korkeintaan pari vuotta sitten. Tarkat muistot tästä seikkailusta ovat muuttuneet muistikuviksi, mutta valokuvat ja epäaktiivisen kirjoittajan reissupäiväkirjamerkinnät palauttavat lukuisia yksityiskohtia mieleeni.

Kaivoin juuri arkistojeni kätköistä nostalgisen matkapäiväkirjani ja jaan teille nyt pienen pätkän sen salaisuuksista.

Muistoja Borneon viidakosta

24.02.2010

”Kota Kinabalussa yövyin Lucy´s Homestay-nimisessä hostellissa, meluisassa dorm-huoneessa. Siellä tutustuin mukaviin saksalaistyttöihin ja ruotsalaiseen Jill:iin. Meillä kaikilla oli samantyyliset suunnitelmat reissullemme ja lähdimme kaikki kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi viidakkoon, Kinabatangan-joelle. Noin kuuden tunnin bussimatka ja vielä tunti minibussilla, kunnes olimme perillä itäisellä Borneolla.

Viidakkoa tuli tutkittua joelta käsin veneretkillä sekä myös jalkaisin öisillä kävelyretkillä, taskulampun valossa. Päivällä rämmimme mudassa ja siirtelimme varovasti puiden oksia tieltämme. Kyllä sitä aikamoista luontodokumenttia keskelle pääsikin. Näimme paljon Macacue-apinoita ja neäapinoita, pari orankia, krokotiileja, eksoottisia lintuja ja ties mitä muuta hauskaa. Oli upeaa bongailla elikoita puiden latvustoista ja savipohjaisen, ruskean joen penkereiltä.

Nenäapinalla saattaa olla jopa 20 naarasta käsittävä haaremi. Mitä isompi nenä, sitä viehättävämpi uros. Näimme kyseiset makkaranenät jopa itse puuhissa. Aika nopea toimitus, jota lauma poikasia tuli häiritsemään. Aika huvittavaa!”

Borneon Kinabatangan-joen seikkailu

En enää muista matkanjärjestäjän nimeä, mutta ostin reissun Kota Kinabalun hostellilta. Minulle oli suositeltu Uncle Tan-nimistä viidakkoseikkailufirmaa, mutta sille on muitakin, edullisempia vaihtoehtoja. Tuolloin halusin itsekin säästää rahaa ja valitsin edullisemman firman, johon olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Muistan yösafarit, jolloin etsimme Borneon minielefantteja ja samaan aikaan toivoimme, että emme yllättäisi isoa elefanttilaumaa pilkkopimeässä viidakossa. Muistan iholle kauhealla vauhdilla liimautuvat, nokkelat iilimadot. Ne tarttuivat hanakasti ihoon, jos hipaisikin kasvia, jossa iilimato majaili. Itse olin varustautunut oikeilla iilimatosukilla, jotka joulupukki oli minulle tuonut. Niiden ansioista vältyin noilta verenimijöiltä.

Muistan kirkkaanväriset linnut, joessa lilluvat krokotiilit ja puissa piileskelevät käärmeet. Orangin bongaaminen puun latvustossa oli reissun kohokohta, ovathan ne Borneon uhanalaisimpia eläimiä. Villieläimen näkemisessä omassa ympärisössään on jotakin käsittämättömän upeaa. Eläintarhat eivät viimeistään tällaisen jälkeen enää kiinnosta ja hyvä niin.

Borneon aitoa luontoa, villiä viidakkoa

Mieleeni jäi tuolta viidakkoreissulta myös erikoiset hyönteiset keppiötökästä kovaksi palloksi tekeytyvään koppakuoriaiseen. Mieleeni painuivat tiedostavaa luontomatkailua koskettavat dokumentit, joissa kerrottiin Borneon palmuöljyviljelmien tuhoavan villieläinten kulkureittejä. Kulkureittien tuhouduttua eläimet harhailevat entistä useammin ihmisten kotipihoilla, joihin ne eivät ole tervetulleita. Tämän jälkeen olen tarkasti halunnut tietää, mistä mahdollisesti käyttämäni palmuöljytuotteet ovat peräisin ja kuinka luontoa kunnioittavasti ne on viljelty.

Viidakko kiehtoo minua suuresti, se ei varmasti yllätä ketään. Viidakko on yllättävä ja pelottava, mutta se on täynnä elämää. Sitä pitää kunnioittaa, mutta sitä kannattaa myös tutkia. Suosittelen kuitenkin ottamaan hyvän oppaan mukaan kaikille viidakkoretkille, siinä ei kannata säästellä.Kinabatangan-joen reissu on todella suositeltava kokemus kaikille Borneolle suuntaaville. Siellä voit kokea aidon palan viidakkoa ja päästä hetkeksi osalliseksi Avaran luonnon luontodokumenttia.

Edes kuvottavien hyönteisten takia ei kannata jättää tätä seikkailua välistä, muista vain nukkua hyttysverkon alla. Ne iilimadotkin saa iholta irti vaivattomasti, kunhan muistat tsekata kroppasi ennen nukkumaanmenoa.

Matkan hintaan kuuluu yöpyminen, kuljetukset, retket, opas ja ruoka. Tällaisen reissun voi tehdä kaikkina vuodenaikoina, mutta vuodenvaihteessa saattaa olla hieman kosteampaa. Jos nyt en kovin paljoa valehtelisi, hinta taisi muutama vuosi sitten olla jotakin sadan euron luokkaa, mutta tämä kokemus on jokaisen pennin arvoinen.

Oletko sinä ollut oikeassa viidakossa? Pelottaako, kiinnostaako, kauhistuttaako?