Kuinka usein me suomalaiset kutsumme ventovieraita kotiimme? Emme kovin usein. Toista on esimerkiksi Sri Lankalla, jossa sain kunniavieraan kutsun.
Välillä tuntuu, että en ole päässyt näiden reissujuttujeni kanssa vielä alkua pidemmälle. On niin monta oleellista tarinaa kerrottavana ja niin monta tärkeää paikkaa esiteltävänä, mutta kaikki ajallaan.
Kun reissaan omatoimisesti, haluan tutustua paikallisiin ihmisiin. Haluan oppia ymmärtämään paikallista kulttuuria edes hieman pintaa syvemmältä ja haluan asettaa itseni turistikohteiden länkkäriravintoloita syvemmälle vieraan maan kulttuuriin.
Yksin reissatessani olen päätynyt jos jonkinmoisiin tilanteisiin. Tänään haluan kertoa teille reissusta Sri Lankalle ja perheestä, johon tutustuin tutkimusmatkallani pieneen kylään. Olin lähtenyt kamerani kanssa samoilemaan turistirannan läheiseen, paikalliseen kylään. Rannalla hengaavat matkaajat eivät juuri koskaan mene rantaa kauemmaksi. Minä taas halusin löytää tuosta turistikohteesta sen aidon puolen, sen tavallisen elämän.
Kutsu perheen kotiin, Sri Lankalla
Marssin kamerani kanssa pikkuteitä pitkin, kohti tuota kylää. Samalla tunnustelin ihmisten reaktiota ja yritin tarkkailla, olenko tervetullut. Ihmiset vilkuttivat ja hymyilivät, tunsin oloni turvalliseksi ja uskalsin jatkaa matkaani. Ainoastaan yksi erikoinen mies lyöttäytyi hetkeksi seuraani, sanoen muutaman sanan suomeksi. Hänestäkin pääsin onneksi eroon melko nopeasti.
Pian erään talon pihassa olevat naiset vilkuttivat minulle lakkaamatta, hymyissä suin. He huitoivat minua sinne. Minähän menin, tietysti. Tästä alkoi minun ja tämän paikallisen perheen ystävyys.
Perheeseen kuuluu ydinperheen omien lapsien lisäksi serkkuja, setiä ja tätejä. Olin kunniavieras. Leikin lasten kanssa ja yritin lähes sanattomalla kommunikoinnin tavalla ymmärtää, mitä perhe minulle milloinkin halusi sanoa. Yhteistä kieltä meillä ei oikeastaan ollut.
Perhe kutsui minut luokseen uudestaan. Osoittelimme kalenterista oikeaa päivää. Tuon päivän jälkeen he kutsuivat minut vielä kertaalleen luokseen, syntymäpäivänäni. Tuonkin jälkeen olisin ollut tervetullut, mutta matkani oli tuossa vaiheessa jo jatkuttava.
Siskoni saapui ensimmäisen vierailuni jälkeen myös pariksi viikoksi Sri Lankalle ja esittelin hänetkin tuolle mukavalle perheelle. Olimme todellisia kunniavieraita ja naapurit ihmettelivät kovasti, mistä olimme tuon perheen luokse tupsahtaneet.
Kohtaamisia ja vieraanvaraisuutta
Heillä ei ole paljoa, mutta he antavat vähästään. Minulle annettiin syntymäpäivälahjoja, vaikka minä olin se vieras. Minulle katettiin pöytä ja he odottivat ulkona.
Tällainen vieraanvaraisuus ja ennakkoluulottomuus tuntemattomia kohtaan on kadonnut meiltä lähes kokonaan. Tässä on asia, josta voisimme ottaa oppia vaikka tältä srilankalaiselta perheeltä.
Aion vielä palata tuon perheen luokse joku päivä, he ovat todellakin jääneet mieleeni. Etenkin perheen omat lapset, tyttö ja poika, jäivät mieleeni erityisesti. Voisin melkein kutsua heitä kummilapsikseni. Haluan nähdä nuo nappisilmäiset lapset uudestaan ja opettaa heille lisää englantia. Haluan taas pelata heidän kanssaan jalkapalloa ja nostaa heitä kuninkaantuoliin. Voi että, mahtavia kohtaamisia. Kohtaamiset ovat reissaamisen kohokohtia!
