Monikaan ei ole koskaan kuullut itäisessä Turkissa sijaistevasta Vanin kaupungista, joka on rakennettu kirkasvetisen järven rannalle. Siitä kannattaisi ottaa selvää.
Näin viime yönä unta, jossa palasin Itä-Turkkiin, Vanin kaupunkiin. Unessani kohtasin Vanissa tuttuni. Ihmettelin suuresti, mitä hän siellä teki, koska eihän kukaan suomalainen edes tiedä koko kaupungista. Unesta todellisuuteen, kukaan täällä ei tosiaan tiedä Itä-Turkin helmestä, en tiennyt aiemmin minäkään. Nyt tiedän ja haluan kertoa teillekin tuosta paikasta hieman lisää.
Lensimme Vaniin Istanbulista, lentoaika oli pari tuntia. Lentokone laskeutui Van-järven rannalla sijaitsevalle lentokentälle, vuorten keskelle. Koneen ikkunasta katsottuna kaupunki näytti säännöllisesti rakennetulta ja reissussa mukana ollutta Tuntemattomaan ja takaisin- blogin Lauraa lainatakseni ”pienoismallikaupungilta”. Tuossa vaiheessa en vielä oikein tiennyt, mitä odottaa. Toisaalta, minulla ei edes ollut odotuksia.
Van on historiallinen kaupunki Itä-Turkissa
Jo lentokentällä meihin kiinnitettiin huomiota eri tavalla kuin Istanbulissa, hyvällä tavalla tosin. Vanin asukkaat eivät selkeästikään ole tottuneita turisteihin. Seuraavien päivien aikana selvisi, että alueella on pitkä historia. Sen historia menee niin kauas ajassa taaksepäin, että oma ymmärrykseni loppuu kesken.
Van on mukavankokoinen, koruton kaupunki
Vanin kaupungissa asuu tällä hetkellä noin 500 000 asukasta, joista suurin osa on kurdeja. Kaupunki ei muistuta kaoottista Istanbulia millään tavalla, ei edes arkkitehtuuriltaan. Vanin keskusta on suhteellisen uusi ja moderni. Rakennukset eivät ole kauniita tai yksityiskohtaisia, vaan melko uusia ja koruttomia. Kaiken kaikkiaan itse kaupunki ei tee suurta vaikutusta ensi silmäyksellä. Se on yksi niistä paikoista, joille lämpenee pikku hiljaa ja enenevissä määrin – näin kävi ainakin minulle.
Kaiken muun ohjelman ohessa ehdimme saada Vanin kaupungista vain pienen pintaraapaisun, onneksi edes sen verran. Tunnelma kaupungissa on mahtava, jotenkin niin aito. Kaupungin viehätys piilee ihmisissä ja yleisessä elämänmenossa kaupungin kaduilla. Elämää on kaikkialla! Joka puolella näkyy ihmisiä, etenkin miehiä. Vanhemmat naiset ovat hunnutettuja, nuoremmat eivät. Kaupungissa yhdistyy kaikin tavoin uusi ja vanha ja vaikuttaa, että ne kulkevat silti sopuisasti rinnakkain.
Turkin Van on yhdistelmä vanhaa ja uutta
Mattokauppoja, maustekojuja, vaatekauppoja, ravintoloita, pyöriä, mopoja ja hedelmiä. Kaduilla on leppoisa tunnelma ja ihmiset kohtelivat meitä erittäin hyvin, mielenkiinnolla. Kirjoittelin jo aiemmin turkkilaisista miehistä ja omista kokemuksistani naisena olemisesta Turkissa. Tuolloin otin esimerkiksi ystävällisesti hymyileviä Vanin miehiä. Tuon jutun kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja kokemukseni heistä oli pelkästään positiivinen.
Kuten sanoin, Vanin kaupunki on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Se on selkeästi muuttuva kaupunki, jossa kulttuurikin muuttuu koko ajan. Istanbulissa naiset voivat jo istua teehuoneissa, Vanissa teetuvat ovat miehiä varten. Vaikka Turkki on kaiken kaikkiaan miesvaltainen maa kulttuuriltaan, en kokenut Itä-Turkissa epämiellyttäviä hetkiä. Pukeutumisessa kannattaa kunnioittaa paikallisia ihmisiä ja paikallisia tapoja, se nyt on sanomattakin selvää kaikkialla, missä matkustaa.
Parhaat puolet piilevät kaupungin ympärillä
Mukavuudestaan huolimatta kaupunki itsessään ei luultavimmin ole sinne suunnalle matkaavan kohokohta, mutta kaupungin ympäristö kokonaisuudessaan on upea ja erittäin suositeltava kokemus. Kaupunki on rakentunut vuoriston keskelle, kirkasvetisen ja mineraalipitoisen Van-järven rannalle (siitä lisää vielä toisen kerran).
Kaupunki itsessäänkin sijaitsee jo noin 2000 metrin korkeudessa. Maisema on karua ja kaunista, todella koskematonta. Alueella kohoaa Turkin korkein vuori ja kuumainen maisema lammaspaimenineen on kuin suoraan Avarasta luonnosta. Sitten on vielä se historia; kaikki ne linnat, palatsit ja uskonnolliset rakennukset. Ne ovat aivan oma lukunsa ja niistäkin kerron lisää toisen kerran. Mainitsinko jo Van-järven? Mainitsen sen taas, niin kaunis se on.
Hitaasti hyvä tulee
Lämpenin Vanin kaupungille hitaasti, mutta matkamme loppua kohden olisin halunnut jäädä sinne vielä pidemmäksikin aikaa. Tuntui, että olin vasta alkamassa tuntea tuota paikkaa. Kyllä tuo maa on vieläkin omien intressieni kärkipäässä. Roadtrip esimerkiksi Vanista jonnekin suuntaan odottaa vielä toteuttamistaan.
Voisin myös kuvitella valloittavani Mt. Ararat-vuoren, Turkin korkeimman vuoren. Yksin en tuolle reissulle lähtisi, sillä Vanissa ei ole muita reissaajia, joihin tutustua. Kaupungin turismi on vasta lapsenkengissä, mikä on myös sen viehätys. Tämä asia tulee varmasti muuttumaan joskus, joten nyt on hyvä aika suunnata Itä-Turkkiin erittäin aidon ja autenttisen kokemuksen perässä, ehdottomasti.
Pssst! Vanissa minua ilahdutti alkoholinkäytön näkymättömyys katukuvassa. Ihmiset juovat teetä ja ovat silti sosiaalisia. Ehkä mekin voisimme ottaa heistä vähän mallia tässä asiassa.