Vain viikko vain Teneriffalla

Vuosi 2020 jäi monella tasolla historiankirjoihin. Sen lisäksi, että se oli kruunusta nimensä saaneen viruksen valtakautta, oli se myös oman aikuisikäni ensimmäinen vuosi, kun ulkomailla vietettyjä päiviä on vain alle kahden käden sormien verran. Niin, vain.

Viimeiset 21 vuotta elämästäni olen matkaillut vuodessa keskimääräistä enemmän. Ajatus yhdestä talvipakolaisen viikon lomamatkasta on saanut minut puistelemaan päätäni ja ajatuskin siitä, ettei minkäänlaisia reissuja olisi ollut tiedossa on ollut painajaismainen.

Kakkosien ja nollien vuosi näyttäytyi minulle epätyypillisenä, usealle tuttavallenikin hyvinkin tyypillisenä reissuvuotena, pitäen kohdallani sisällään yhden viikon Kanarian matkan. Viikko Teneriffalla oli tosiaankin reissuvuoteni saldo ja ainakin lennettyjen kilometrien mittari sai viimeinkin pientä tasapainotusta kohdallani.

Majoituin puolet lomastani saaren pohjoisosassa, aivan upeassa majapaikassa.
Ystäväni haki minulle asun karnevaaleille.
Rinkka selässä myös Kanarialla, vain Kanarialla.

Kun puhun reissuvuodestani 2020, voisin korostaa sanaa vain. Kertoisin olleeni vain Teneriffalla ja vain viikon. Tätä en kuitenkaan tee ja käännän ajatukset sanontaan: vähemmän on joskus enemmän. Ehkä matkailun yltäkylläisyys ja runsaus saakin yksittäisten matkojen merkityksen kokemaan pienen inflaation? Muistan aina, kuinka paras ystäväni kertoi pitkään tarinoita viikon matkalta Kanarialle ja kuinka tohkeissaan hän kaikesta kokemastaan kokemattomana reissaajana oli. Tuolloin saatoin hieman naurahtaakin hänen intoiluaan vain viikon reissusta vain Gran Canarialla, olinhan itse valloittanut tuonakin vuonna ties kuinka monta maata.

Tällä kertaa niin sanottu “vain yksi viikko vain Teneriffalla” jäi, vastoin kaikkia odotuksiani, mieleeni viikkona, johon mahtui uskomattoman paljon elettyä elämää ja ikimuistoisia hetkiä.

Nautiskelin kiireettömyydestä, tekemättömyyden kauneudesta.
Nautiskelin tuolla hetkellä pienellä vitsilläkin virvokejuomaa, jonka nimen vaikutusta elämään en osannut aavistaakaan.

Tällä kertaa niin sanottu “vain yksi viikko vain Teneriffalla” jäi, vastoin kaikkia odotuksiani, mieleeni viikkona, johon mahtui uskomattoman paljon elettyä elämää ja ikimuistoisia hetkiä. Vain yksi viikko vain Teneriffalla piti sisällään totaalisen onnellisuuden hetkiä ainoastaan minua varten poreilevalla uima-altaalla, Atlantin aaltojen pauhua katsellen. Se piti sisällään Tinder-kohtaamisen, joka näytti Teneriffan luolastojen salatumpaa elämää hippiyhteisön keskellä, musisointia leirinuotiolla ja uintia luonnon omissa uima-altaissa. Viikkoon mahtui karnevaalien humua ja katutaidetta. Siihen mahtui bussimatkoja Kanariansaarten aidoimpiin tunnelmiin, joita ei turistien läsnäolo väritä. Viikkoon mahtui liftausta hiirenhiljaisilla teillä, ruokaostoksia pienen kylän pienessä kaupassa, kahvia kerrostaloalueen lähikuppilassa ja yksin nautiskeltuja kolmen ruokalajin illallisia.

Vain viikko piti sisällään monen monta pientä, suurta ja kaunista hetkeä, joista voi kertoa tarinoita monen vuoden ajan. Joskus tosiaan vähemmän voi olla enemmän tai ainakin vähemmänkin voi olla tarpeeksi.

 

1 Comment

  1. Tuo on ainakin omalta osaltani täysin totta, että matkailun runsaus ja kaikki käsillä olevat mahdollisuudet ovat saaneet aikaan sen, että yksittäinen viikon matka on kokenut inflaation, varsinkin mielikuvissa. Me kyllä pääsimme matkustamaan vuoden aikana useamman viikon Alpeilla ja Norjassakin päästiin käymään. Nautittiin kuitenkin todella paljon perjantaista seuraavan viikon sunnuntaihin kestäneestä ruskaretkestä Lappiin. Viikonkin loma, jopa kotimaassa, voi olla ihan huippukokemus!

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate