Moni tuntuu haaveilevan satojen neliömetrien luksuslukaaleista, mutta omaa sydäntäni lämmittävät söpöt pikkuasunnot. Mieleeni ovat sellaiset kotoisat ja lämminhenkiset asumisratkaisut, joissa elämä on yksinkertaista ja joissa vähemmän on enemmän. Pieni koti, paras koti.
Olen Yhdysvalloissa ollessani vieraillut meksikolaista alkuperää olevan ystäväni sisaren luona. Hän asuu perheensä kanssa trailer parkissa. Varsinkin Yhdysvalloissa tällainen asuminen liitetään köyhyyteen ja asuntovaunua muistuttavassa mobiilitalossa asuminen ei ole kenenkään unelma, se ei useinkaan ole oma valinta.
Itse kuitenkin koin ainakin tämän trailer parkin lämminhenkisenä paikkana, jossa lapset leikkivät pihalla ja jossa naapurissa asui ystäviä. Vietin muun muassa yhden joulupäivän trailerissa ja tunnelma oli todella lämmin ja mukava. Asunto oli sitä paitsi suurempi kuin missä moni suomalainen yksineläjä on tottunut elämään, se oli kaikin puolin viihtyisä. Trailerissa tuoksuivat jouluruoat ja kynttilät paloivat. Olisin voinut kuvitella asuvani siellä.
Meillä toisten pakko on monille myös valinta, oli kyse sitten telttailusta tai pakuelämästä. Meidän etuoikeutemme.
Asuntovaunualue Helsinkiin – pieni koti monelle
Olisi oikeastaan aika loistava idea perustaa vaikka Helsinkiin vastaava alue tai useampi. Paikkaan kyllästyessä asukas voisi muuttaa toiselle asuntovaunualueelle mobiilin kotinsa kanssa. Tämä voisi sopia minulle ja tällaisesta alueesta voisi saada todella hauskan ja kiinnostavan. Siellä saattaisi olla yksi vaunu, jossa on kauppa ja toisessa vaikka kahvila. Asuntovaunupuistossa voi olla mitä vain hauskaa ja kekseliästä! Kätevää, eikös?
Tottakai näen isot ja modernit talot kauniina, mutta en koe tarvitsevani kaikkea sitä tilaa. Miten sitä isoa taloa edes kerkeää siivota tai miten niissä kaikissa huoneissa ehtii viettää aikaa? Omistaminen tuo aina lisää myös vastuuta ja siksi vain tarpeellinen määrä neliöitä on aivan riittävän paljon minulle, ainakin tässä hetkessä.
Silloin kun haaveilen oikeasti omasta talosta ja tähän hetkeen realistisesti, haaveilen puutalosta. Jos siis Suomessa hankkisin asunnon, olisi se luultavasti puutalo Puu-Vallilasta, Puu-Käpylästä tai Kumpulasta. Tämä ei tosin juuri nyt ole kovin ajankohtaista, ehkä joskus sitten. Nyt vain haaveilen näistä vaihtoehtoisemmista asumisen muodoista, antakaa minun haaveilla.
Asuntolaivoja ja muita pieniä, vaihtoehtoisia koteja
Unelmoin usein myös asuntolaivasta ja tällainen olisi ehkä se kaikkein mieluisin asumisen muoto minulle. Voin vain kuvitella herääväni aamulla ja katsovani makkarin ikkunasta ulos ja heittäväni vaikka pari leivänmurua ikkunan alla uiskenteleville sorsille tai joutsenille (tiedän kyllä, että pulla tai leipä ei ole sorsan ruokaa).
Amsterdamin ja Berliinin asuntolaivat ovat ihania. Vesi elementtinä rauhoittaa, joten mikä voisi olla parempaa asumista kuin asua veden äärellä ja silti lähellä keskustan elämää? Nytkin kesän reissullani fiilistelin näitä puisia ja herttaisennäköisiä asuntolaivoja ja katselin, kun niiden asukkaat joivat viiniä tai jutustelivat ystäviensä kanssa oman laivansa katolla, kukkapuskien keskellä. Kööpenhaminan Christianiassa on lukuisia kiinnostavia pieniä taloja.
Unelmia puumajoista ja kesämajoista, kaikista pienistä kodeista
Toinen uudempi asuntofiilistelyni liittyy moderneihin puumajoihin. Asunto olisi puussa ja sinne johtaisi vaikka jonkinlainen ramppi tai helposti ylös kivuttavat tikkaat. Näkymä olisi puiden latvustoihin ja luonto olisi käsin kosketeltavissa. Tämä asumisen muoto tuskin toimisi Suomessa, mutta esimerkiksi Costa Ricassa on tällainen puumajayhteisö, Finca Bellavista. Kuulostaa huikealta, pitää ehkä joskus lähteä tutustumaan tähän paikkaan tarkemmin. Costa Rican reissustani on muutenkin jo liikaa aikaa.
Asuntolaivojen ja puumajojen lisäksi mietin aina siirtolapuutarhamökkejä ja kesämajoja nähdessäni, että miksei sellaisessa voisi asua ympäri vuoden? Kuvitella, että voisi asua lähellä kaupunkia ja silti saisi oman pihan! Oman pihamaan takia ei tarvitsisi muuttaa kauas keskustasta ja ottaa valtavaa asuntolainaa. Tällaisessa asuminen olisi mahdollista myös yksin eläville. Se vasta olisikin aika luksusta!
Toistaiseksi kesämajoissa ei saa asua ympärivuotisesti, mutta arkkitehtiopiskelija Olli Enne on esittänyt aiheeseen liittyen oman ideansa, idean yksiöstä puutarhassa.
Mökki sijoitettaisiin toisen omakotitalon tontille, joka mahdollistaisi nämä puutarhayksiöt ilman, että uusia asuinaluekaavoituksia tarvitsisi tehdä. Tämä on loistava idea ja tällainen palvelisi monia yksinasuvia kaupunkilaisia, jotka eivät halua asua kerrostalossa, mutta eivät pysty/halua ostaa isoa omakotitaloakaan.
Olisi oma piha ja oman mökin kotoisuus ilman sitä satojen tuhansien asuntolainaa, joka rajoittaa tavallisen tallaajan muuta elämää. Ehkä tällaisenkin voisi sijoittaa puuhun tai veden äärelle? Tällaiseenkin minä voisin ehdottomasti haluta muuttaa!
Toivotaan, että nämä Ollin ideat menevät läpi ja että joku päivä kaupungissa asumiseen olisi myös täällä Suomessa hieman uudenlaisia vaihtoehtoja. Se moderni trailer park ei missään tapauksessa olisi mahdoton idea toteutettavaksi!
Jälkihuomio 12.09.2017: Pienistä kodeista on tullut ilmiö ja omat unelmani ovat nykyään monen muunkin unelmia. Olen muuttanut Kumpulan puutaloon ja pienestä puutalosta hirsihuvilaan. Olen asunut matkailuautossa ja yöpynyt puumajoissa. Ollin Yksio Puutarhassa -projekti sai siivet ja pieniä koteja on jo joissakin puutarhoissa. Kirjoitin muuten hieman aiheen vierestä toisenkin jutun vuonna 2014, se liittyy puumajoihin ja folk-miehiin.
Edit: Vuonna 2020 muutin tiny house -kotiin. Sitä ennen asuin myös hetken aikaa osittain matkailuautossa.
