Galápagossaaret on jokaisen luontoihmisen unelmien täyttymys. Haluaisitko uida suurisilmäisten merileijonien keskellä tai seurata värikkäiden merileguaanien elämää aivan vierestä? Haluaisitko nähdä siniräpyläisiä lintuja tai seurata vierestä, kun pelikaanit nappaavat vedestä kaloja? Tämä kaikki onnistuu näillä luontoihmisen paratiisisaarilla.
On lomakohteita ja on lomakohteita. Omalla kohdallani näihin jälkimmäisiin kuuluvat tajunnanräjäyttävät paikat, joiden olemassaoloa on vaikeaa edes uskoa todeksi. Yksi tällainen on ehdottomasti maailman uskomattomin saariryhmä, Ecuadorin Galápagossaaret. 
Galápagossaaret on luonnonystävän unelmakohde
Kun mietit Galápagossaaria, mietit luultavasti myös evoluutioteoriaa. Darwin teki teoriaansa kiinnostavia löydöksiä joskus silloin aikojen alussa, tai ainakin kauan aikaa sitten. Galápagoksen endeemiset, vain noille saarille tyypilliset lajit, herättäisivät minutkin ihmettelemään maailmaa ja lajien syntyä. Galápagoksen ihmeelliset, luontodokumenteista tutut saaret, ovat monelle vain kaukainen unelma.
Olen ihminen, joka haluaa toteuttaa villeimpiäkin unelmiani, oli niissä järkeä tai ei. Matkan Galápagokselle ei tarvitse olla häämätka tai muukaan muka muita matkoja merkityksellisempi matka, se voi olla vain osa kuukauden reissua Ecuadorissa. Tuosta matkasta on nyt jo monta vuotta aikaa, mutta tuo matka ei tule koskaan unohtumaan. Galápagokselle on päästävä vielä takaisin, vaikka sitten ensi kerralla vaikka pyöreälukuisilla syntymäpäivillä tai ihan muuten vain. 
Täällä sitä ollaan, Galápagossaarilla! En voi uskoa tätä todeksi. Monenlaista maisemaa on jo näkynyt; kaktuksia, valkohiekkaisia rantoja, vuoristoa, laavakiveä… Meidän parvekkeelta voi ihmetellä merileijonien ja merileguaanien elämää. Pelikaanitkin lentelevät siellä täällä.
Unelma todeksi – kohti Galápagossaaria
Olin unelmoinut noista saarista. Tiesin niiden omituisista eläinlajeista ja paikat, joissa luonto luontokappaleineen on läsnä, ovat aina olleet kiinnostuksieni listan kärkipäässä. Unelma toteutui vuonna 2008, jolloin siis reissasin silloisen poikaystäväni kanssa ympäri Ecuadoria (niin, en ole aina reissannut yksin). 
Koko matka oli melko suunnittelematon, aikatauluja tai tarkkaa reittiä ei ollut. Varasimme lennot Ecuadorin rannikon Guayaquilista, josta otimme vain yhdensuuntaisen lennon. Paluulennon otimme paikan päältä, koska emme tienneet, kauan halusimme seikkailla noilla ihmeellisillä, tuliperäisillä luontosaarilla. Loppujen lopuksi viihdyimme siellä viikon verran, minkä jälkeen budjetti alkoi muistuttaa itsestään.
Elämä Galápagossaarilla on reilusti manner-Ecuadoria kalliimpaa. Saarille saapuessa pitää maksaa luonnonpuistomaksu ja mitään saarille kuulumattomia luontokappaleita ei saa kuljettaa mukanaan. Vieraat lajit saattaisivat olla erittäin haitallisia saarten omaperäiselle eläimistölle ja kasvistolle. 
San Cristobalin saarella olemme päässeet tutustumaan merileijonien elämään vähän lähemmin. Niitä on täällä aivan hirveästi ja joutuu suurin piirtein varomaan, että ei päälle tallaisi. Ne ovat kyllä mainioita olioita. Ne makoilevat, tappelevat, örisevät, parittelevat ja ottavat vain iisisti.
Omatoiminen matkailu Galápagossaarilla haastavaa
Galápagossaarilla omin nokin reissaaminen on rajoitettua. Kaikkialle ei saa mennä ilman ammattimaista opasta, mikä on luonnon säilymisen kannalta pelkästään hyvä asia. Etenkin pääsaarilla, Santa Cruzin saarella ja San Cristobalilla, voi tehdä paljonkin ilman erillisiä, maksullisia retkiä. Paras tapa tutkia saaria on kuitenkin osallistua muutaman päivän all-inclusive risteilylle, jonka varaamista vasta paikan päällä kannattaa harkita vakavasti.
Me säästimme pitkän pennin, kun ostimme risteilyn viime hetken hinnalla paikalliselta matkanjärjestäjältä. Vaikka en missään nimessä ole all-inclusive-lomailija, Galápagoksella se on suositeltavaa ja välillä jopa ainoa tapa päästä näkemään tiettyjä paikkoja. Isabelan saaren edustalle me sitten snorkailimme merileijonien, merileguaanien ja pingviinien keskellä. Merileijonat tulivat aivan lähelle ihmettelemään suurine silmineen. Mieletöntä!
Neljän päivän risteilyyn kuului kaikki mahdollinen; retket, ruoat ja hyttimajoitus. Päivin pysähtelimme saarille, joihin ei omin päin edes pääse. Moni Galápagoksen saarista on pelkkää laavakiveä ja majoitusta ei noilla saarilla ole ollenkaan. Myös saarille pääsyä on rajoitettu, mikä on hyvä asia eläinten elinrauhan säilyttämisen kannalta. Ruoka oli herkullista ja pöydät notkuivat.
Suurin osa laivan matkustajista oli meitä reilusti vanhempia. Taisi reissussa olla mukana jopa 100-vuotias japanilaispappa. Olisiko matkustajia ollut yhteensä noin 100, mutta laivoja on moneen eri makuun. Itse en lähtisi liian isolla risteilijällä, sillä hieman pienemmässä laivassa saa olla enemmän myös omissa oloissaan. Retkillä kuljettiin pienissä ryhmissä ja luultavasti isomman risteilijän retkiryhmät ovat myös isompia.
Aamulla rantauduimme erittäin karulle laavasaarelle, Fernandinalle. Tallailimme ryhmissä pitkin mustia laavamuodostelmia polttavassa kuumuudessa.
Upeaa maisemaa
Galápagoksen saaret ovat upeita, uskomattoman upeita. En voisi kuvitellakaan kauniimpia rantoja, jylhempiä maisemia, ihmeellisempiä eläimiä. Galapagossaarilla voit kokea olevasi keskellä luontodokumenttia. Eläimet eivät osaa pelätä ihmistä ja ne päästävät ihmeellisen lähelle itseään. Galápagossaaret on paikka, joka jokaisen luontoihmisen kannattaa pistää Kerran elämässä-listalleen, ilman mitään muttia. Sinne minäkin haluan vielä palata, paremman kameran ja suuremman ymmärryksen kanssa.
Tärkeää! Galápagossaaret ovat olleet Unescon vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalla. Muun muassa saarien lisääntynyt turismi on uhka upeille saarille. Jos haet pelkkää rantalomaa eksoottisessa paikassa, älä matkusta Galapagossaarille. Toivoisin paikan säilyvän luontoystävien ja luontoa kunnioittavien ihmisten matkakohteena. Massaturismi ei sovi näille saarille, eivätkä myöskään biletys, kulutushysteria tai roskaaminen. Suomalainen nainen, joka heitti roskansa upeaan laguuniin Galápagoksella saa vieläkin karvani nousemaan pystyyn – monen vuoden jälkeen.
