matkailuauto

Urbaanari on karavaanauksen omatoimimatkailija

Jos matkailun saralla on olemassa erilaisia alakulttuureja, eikö myös matkailuautoharrastajille pitäisi olla sellaisia? Omatoimimatkailija on yleisesti ottaen melko erilainen matkailija kuin vaikka pakettimatkaaja, joten ehkä vapaamman karavaanauksen kannattajille pitäisi myös luoda oma karavaanauksen alakulttuuri, oma terminsä? 

*Yhteistyössä Matkailuajoneuvotuojat Ry.

Minulla on ristiriitainen suhtautumistapa sanaan karavaanari. Jollakin kummallisella tavalla liitän tuon sanan vakiopaikkaan leirintäalueella ja taitettavaan lepakkotuoliin. Sanasta tulevat mieleen myös teiden tukot ja ärsyttävän ihana kiireettömyys. Joku negatiivinen kaiku tuossa sanassa ikävä kyllä on, vaikka tiedätte kyllä, että pidän koko hommaa pelkästään positiivisena, enkä halua arvottaa myöskään pakettimatkoja ja omatoimireissuja eri tasoille. Kaikelle on oma paikkansa ja aikansa, ei ole parempaa tai huonompaa.

Astuttuani karavaanarin saappaisiin uuden matkailuautoharrastuksen kautta, olen mietiskellyt erityisen paljon sanaa karavaanari.

 

Olenko minä karavaanari?

Olen mietiskellyt termejä matkailuautoharrastus ja karavaanari. En koe olevani autojen harrastaja. Minulle meidän matkailuautomme, Oskari, on enemmänkin elämäntapa. Itse auto on vain välikappale liikkuvan elämäntavan toteuttamiseen, enkä ole millään tavoin kiinnostunut auton rassaamisesta tai autotarvikkeilla hifistelystä (koskaan ei kai silti pitäisi sanoa ei koskaan).

Astuttuani karavaanarin saappaisiin uuden matkailuautoharrastuksen kautta, olen mietiskellyt erityisen paljon sanaa karavaanari. Jotenkin koen tarvetta selitellä uutta innostustani. Haluan aina painottaa, että mehän ei sitten vain mennä yhdelle leirintäalueelle koko kesäksi, koska olemme oman tiemme kulkijoita. Samaan aikaan mietin, miksi ihmeessä siitä pitää tehdä numero? Euroopassa tai vaikka Australiassa siitä ei jostakin syystä tarvitse, siellä tämänkin homman juju ymmärretään varsin hyvin. Muutenkin, jokainen tallaa tavallaan, ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä tätä.

Karavaanauksen alalajit, onko niitä?

Ehkä asiaa ei tarvitsisi selitellä, jos karavaanauksella olisi niin sanottuja alalajeja. Entäs, jos meidän tavallamme toteuttaa karavaanarin elämää olisikin oma terminsä, oma karavaanauksen alakulttuurinsa? Kyllähän matkailutavatkin lokeroidaan omiin alalajeihinsa selkeydenkin vuoksi. Kaikki tietävät, että reppureissaus on matkailun alalaji ja tapa matkustaa, joten pitäähän meidän tavallemme karavaanata olla myös oma sanansa.

Mietin pääni puhki ja olin jo luovuttamassa, kun eräs pitsalla ja naurulla höystetty ilta sisareni kanssa tuotti tulosta. Sanoilla leikittelyn päätteeksi syntyi sana urbaanari. Se osui ja upposi. Sana on yhdistelmä karavaanaria, urbaania ja toisaalta slangi-ilmaisua tiestä eli baanaa. Kyllä, minäkin haluaisin olla urbaanari – minähän olen sellainen!

Uuden ajan karavaanari kaipaa vapautta

Urbaanari on tavallaan oman tiensä karavaanari, autoilun reppureissaaja. Urbaanari on karavaanauksen omatoimimatkailija. Urbaanarille seikkailu on kaiken A ja O. Hän metsästää elämyksiä ja ajaa liikkuvan kotinsa sinne, minne muut vastaavilla autoilla liikkuvat eivät välttämättä aja.

Urbaanari kaipaa vapautta, ei helppoutta. Vapaus löytyy hiljaisen lammen rannalla vietyistä öistä, hiljaisilta teiltä, surffirannoilta, Aurajoen rannalta, Helsingin keskustan kiinnostavimmalta ilmaiselta parkkipaikalta, parhaimman yökerhon pihalta tai vaikka Lapin erämaasta. Kaikenlaiset liikkuvan kodin pysäköintipaikat kaupungista luonnon helmaan kelpaavat, kunhan matkanteko on ainakin osittain omatoimista.

Urbaanari ei pysähdy koko kesäksi yhteen paikkaan, vaikka saattaisikin välillä yöpyä myös leirintäalueella. Silti, vapaa ja riippumaton tapa matkustaa on se juttu. Toisin kuin perinteisempi pakettilomalaiseen tai kesämokkeilijään verrattava karavaanari, urbaanari ei omatoimimatkailijan tavoin kaipaa tarkkaa suunnitelmaa tai elämän helppoutta. Urbaanari jaksaa ja haluaa nähdä hieman vaivaa löytääkseen tallaamattomat polut ja kuluttamattomammat baanat. Jälleen kerran, kyse ei ole paremmasta tai huonommasta tavasta vaan erilaisesta tavasta.

Karavaanaavalle urbaanille viidakkoseikkailijattarellekaan ei voisi olla parempaa nimeä kuin urbaanari, vai mitä? Tästä eteenpäin kutsun kaikki muutkin uuden ajan karavaanarit kutsumaan itseään urbaanareiksi. Meillä on nyt uusi karavaanauksen alakulttuuri ja meillä on uusi sana sille. Muille alakulttuureillekin keksimme tarpeen mukaan varmasti kuvaavat sanat jossakin vaiheessa, mutta tämä sana koskettaa eniten itseäni.

Kaikki liikkuvat tavallaan, kaikki on sallittua

Ei ole olemassa parempaa tai huonompaa tapaa karaavanata tai matkustaakaan, jokainen löytäköön omansa. Toisaalta kenenkään ei tarvitse lokeroitua myöskään vain yhteen lokeroon, sitä voi olla juuri omanlaisensa matkaaja tai karavaanaaja. On aivan yhtä hienoa olla perinteinen karavaanari tai perinteinen pakettimatkailija kuin omatoimisempi menijä. Kukin tallaa tavallaan ja omien tarpeidensa mukaan!

Eiköhän oteta tuo urbaanari-sana heti käyttöön? Minä ainakin otan ja samalla esittelen itseni teille uudelleen: ”Moi, olen Laura ja olen urbaanari. Olen karavaanauksen omatoimimatkailija!

Jälkihuomio: Pian jutun kirjoittamisen jälkeen kävi ilmi, että samaa omatoimista karavaanausta kutsutaan myös termillä puskaparkkeeraus ja kirjoittelin aiheesta tänne. Myöhemmin kirjoitin toisen jutun puskaparkkeerauksen vastuullisuudesta  tänne.

1 ajatus aiheesta “Urbaanari on karavaanauksen omatoimimatkailija”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top