Viekö kaupallisuus blogeilta uskottavuuden? Voiko intohimosta tehdä itselleen työn tai pysyykö intohimo intohimona, jos siitä tuleekin työ? Näin minusta tuli puoliammattimainen matkabloggaaja.
Laivan siniset, kuviolliset penkit, tuntuvat mukavilta. Päätän silti vaihtaa paikkaa, koska lasten leikkipaikalta kaikuvat äänet häiritsevät ajatustyötäni. Nappaan mukaani italialaisen Dianan. Diana on matkabloggaaja, kuten minäkin. Hän on yksi yli kymmenhenkisen bloggaajaporukkamme matkailijoista, jonka kanssa seikkailemme parhaimmillaan Suomen kauniissa ja aurinkoisessa saaristossa.
Olemme matkalla Maarianhaminasta Turkuun. Tämä kansainvälinen bloggaajaporukka tutkii Suomea muun muassa minun johdollani. Tunnen suurta kiitollisuutta ja ihmetystä, että olen päätynyt tähän pisteeseen. Teen juuri tällä hetkellä työkseni päivätyöni lisäksi sitä, mikä alkoi pelkästään suuresta intohimosta matkailua kohtaan. Intohimostani on tullut myös työtä. Siitä on tullut työtä, jota teen intohimolla.
Intohimosta työksi, unelmasta todeksi – olen matkabloggaaja
Vielä muutama vuosi sitten olin vain nainen, jolla oli suuri palo nähdä maailmaa ja kokea kaikki tämän pallon ihmeet. Minulla oli tietokoneen kovalevy täynnä matkakuvia ja pään kovalevy täynnä tarinoita. Minulla oli myös unelma olla matkakirjailija, mikä nykyään taitaa monesti tarkoittaa matkabloggaamista – ainakin alkuun. Halusin inspiroida jutuillani muitakin tutkimaan maailmaa ja sitä kautta myös itseään.
Olen sattumienkin kautta päätynyt tilanteeseen, josta moni vain unelmoi.
Olen sattumienkin kautta päätynyt tilanteeseen, josta moni vain unelmoi. Pääsen tekemään rakastamaani asiaa myös osana omaa toimeentuloani, tai edes pienenä lisätienestinä. Tilanne on aika ihanteellinen, enkä aina pysty uskomaan tätä todeksi. Olen löytänyt itseni kerta toisensa jälkeen tilanteista, joissa tajuan tekeväni juuri sitä, mistä olen unelmoinut. Olen kampaajan työni lisäksi nyt erittäin virallisesti myös matkabloggaaja.
(EDIT 2020: Tutustu muuten myös toiseen työhöni kampaajana tässä jutussa)
Matkabloggaaja työssään, rahasta vai sydämellä?
Viime aikoina olen myös miettinyt koko blogimaailmaa kriittisestikin. Olen matkabloggaamisen kautta päässyt tapaamaan lukuisia suomalaisia ja kansainvälisiä, kaltaisiani matkaajia. Kaikki heistä tekevät samaa hommaa, enemmän tai vähemmän intohimolla. Suurin osa onneksi suurella sydämellä ja palolla, aidosta kiinnostuksesta ja halusta.
Kenen unelma nyt ei olisi tehdä intohimostaan itselleen työtä? Toisaalta, onko mahdollista tehdä niin ilman, että intohimo kyseistä asiaa kohtaan katoaa? Mitä tapahtuu, kun arjen henkireiästä tuleekin arkea? Menettääkö entinen juhla hohtonsa? Kuinka helppoa yleensäkään on säilyttää intohimo työtään kohtaan ja onko järkevää sekoittaa noita kahta toisiaan tasapainottavaa asiaa?
Intohimoisen tekemisen lisäksi on olemassa myös toinen tapa kirjoittaa blogia, mikä ei ole, eikä toivottavasti koskaan tulekaan olemaan, minun tapani. Olen yllättynyt kohdattuani viime vuosina myös taktikoivia, laskelmoivia ja dollarin kuvat silmissä kirjoittavia bloggaajia. Meitä kaikkia yhdistää intohimo, mutta joillakin tuo intohimo ei ole itse matkailua kohtaan vaan matkailu on vain väline saavuttaa mainetta ja mammonaa. Ehkä kyse on tietynlaisesta ahneudesta, joka tuo mukanaan vahvan kilpailuhengen.
Olen siis kohdannut myös monta ei-niin-intohimoista matkailijaa. Joillakin sydän tekemistä kohtaan on jäänyt jonnekin reppureissujen ja business-maailman välille, ehkä johonkin toisten maksamaan hotellihuoneeseen. Tai sitten se on vain hetkellisesti karkuteillä, löytääkseen taas kotiin.
Tasapainoilua vaihtoehtojen välillä
Itse toivon, että oma tasapaino tässäkin asiassa pysyy. En halua, että minusta tulee vain niin sanotuille pressimatkoille osallistuva matkailija, jolle jokainen matka on vain työkeikka. Ainakaan en halua, että lomat alkavat tuntua työltä ja että matkustan kohteisiin sen perusteella, miten paljon joku on minulle valmis paikallaolostani maksamaan. Tätäkin tapahtuu ikävä kyllä suuren maailman bloggaajien keskuudessa; ei paljoa, mutta kuitenkin. En tuomitse sitä, mutta se tuntuu itselleni melko kylmältä tavalta toimia.
Matkabloggaamista oikeista syistä?
Blogi voidaan joskus jopa perustaa vain ja ainostaan business-mielessä. Aihe sille voi olla mikä vain, mikä myy. Ei edes välttämättä tarvitse itse olla kiinnostunut aiheesta, kunhan se vain on kaupallinen ja myyvä ja kunhan raha virtaa. Tapansa kullakin, aivan kaikessa.
Toisaalta, eikös ole todellinen unelmatilanne, että esimerkiksi jalkapalloilija saa rakkaasta harrastuksestaan ammatin? Tekeekö se hänestä vähemmän aidon ja ei-niin-sydämellään futaavan ihmisen? En usko, en ainakaan kaikissa tapauksissa. Tilannehan on parhaimmillaan paras mahdollinen! Tietysti on olemassa myös ne futaajat, jotka aloittavat harrastuksen samojen dollareiden kuvat silmissä. Hekin ovat oma lukunsa.
Toisaalta, eikös ole todellinen unelmatilanne, että esimerkiksi jalkapalloilija saa rakkaasta harrastuksestaan ammatin?
Entäs myykö indie-muusikko sielunsa tehdessään yhden, ihan kivan ja kaupallisen rallatuksen, jonka ansiosta saa ehkä muunkin musiikkinsa ihmisten kuuleviin korviin? Eikös kaikki muutenkin ole muuttuvaa? Eikö muusikon tai kirjoittajankin toimintatapa tai tyyli vain muuttua ajan saatossa? Sehän on aivan normaalia. Maailma muuttuu ja itse muuttuu sen mukana. Muutoksellekin pitää olla tilaa. Ehkä se indie-muusikkokin nauttii välillä kaupallisemman radiopopin tekemisestä, tiedä häntä.
Onneksi suurin osa tuntemistani bloggaajista tekee hommaa aidosti, juuri sellaisina kuin ovat. Tarinat kerrotaan omalla äänellä, ei dollarin kuvat silmissä. Haluan myös uskoa, että kaikenlaiselle sisällölle on tilaajansa.
Sopivan kriittinen suhtautuminen blogeihin ja niiden kaupallisuuteen
Samaan aikaan toivon kovasti, että te lukijat osaatte hyvin opitun mediakriittisyyden alta tuntea sydämellä ja aidosti kerrotut tarinat ja matkavinkit, oli kyseessä sitten niin sanottu sponsoroitu artikkeli tai ei. Parhaassa tapauksessa yhteistyössä toteutettu juttu on juurikin sellainen, missä bloggaaja saa itselleen hieman leipää pöytään tekemäänsä työtä vastaan. Kaikken upeimmassa tilanteessa bloggaaja tekee siitä leivästäkin huolimatta työtään suurella sydämellä ja intohimolla – antamatta dollarin kuvien silmissä tai ilmaisten hotelliöiden vaikuttaa lopputulokseen.
Mitä ajatuksia nämä pohdintani teissä herättävät? Huomatteko blogeja lukiessanne aidon ja epäaidon eron? Onko sillä edes väliä? Häiritseekö maksettu sisältö blogissa? Luotatteko ammattimaisemmin kirjoittavaan bloggaajaan enemmän vai vähemmän kuin harrastelijaan? Ajatuksia, pohdintoja? Kiitos ja kumarrus!
Mä eksyin aikoinaan matkablogeihin kun etsin vinkkejä uusista kohteista ja jo silloin skippasin selvästi mainosmielessä tehdyt jutut ja nyt kun itsekin kirjoitan blogia niin yhä enemmän kartan selvästi maksettuja mainoksia. Koska jos kumarrat toiseen suuntaan, pyllistät toiseen.
Mulla on tähän mennessä blogissani kaikki postaukset tehty omalla rahalla ja omalla mielipiteellä, jos joskus jotain yhteistyökuviota tarjotaan niin harkitsen kyllä kahdesti onko se sellainen tuote, mistä voin rehellisesti kirjoittaa ja teen selväksi sen, että kyseessä on yhteistyöpostaus. Jos haluan lukea pelkkiä mainoksia, niin siinä tapauksessa selaisin matkatoimistojen esitteitä tai anttilan kuvastoa 🙂
Kiitos kommentista! Koetko mainoksena esimerkiksi bloggaajan omaan makuun tai elämäntapaan oikeastikin sopivan jutun? Onko sinulle mainosta, jos esimerkiksi olen matkustanut Sloveniaan pressimatkalla, josta itse valitsen kaikki näkökulmat ja aiheetkin? Tai jos joku bloggaaja saisi yhteistyönä vaikka kengät, jotka oikeasti muutenkin ostaisi? Kyselen, koska tosiaan tämä aihe mietityttää paljon. Itse kirjoitain välillä yhteistyössä juttuja lähinnä elämäntavasta tai kohteesta ja nekin teen todella omaehtoisesti. En koskaan lähde muuttamaan aitoja ajatuksiani, vaikka siitä rahaa tarjottaisiin. Se ei ole minua. 🙂
Tosi mielenkiintoista pohdintaa, ja hieno kommentti Maaritilta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan ei-bloggaavien lukijoiden kommentteja, sillä bloggaajat katsovat aina asiaa vähän eri kantilta. Joka ikisessä printtilehdessä ja verkkomediassa on tänä päivänä mainontaa sekä perinteisten mainosilmoitusten että advertoriaalien muodossa. Harvoin niistä kuitenkaan valitetaan – tai radio- ja televisiomainoksista, kuten Maarit nosti esiin. Mutta lehtiä ja isompia verkkomedioita, radio- ja televisio-ohjelmia on tekemässä suuri ja kasvoton joukko ihmisiä. Blogin takana on (yleensä) yksi kasvonsa ja persoonansa esiin tuova kirjoittaja. Ihmisen on helpompi mutista ihmiselle kuin kasvottomalle joukolle tuntemattomia tekijöitä. Mutta toisaalta, kaikki keskustelu on hyvästä, vaikka netissä se meneekin välillä vähän äärimmäisyyksiin. Jos sponsoroitu postaus on tehty hyvin, tunteella ja rehellisesti, se ei häiritse millään tavalla. Epäaitous paistaa kyllä läpi, enkä itse ainakaan sellaisen blogin pariin palaa toistamiseen (paitsi joskus huumorimielessä hyviä nauruja ja myötähäpeää etsiessäni, sellaisiinkin yhteistyöpostauksiin olen joskus törmännyt…) 😀
PS. Lisäyksenä vielä, että jos yhteistyökokemus on ollut todella positiivinen, niin ei sen kehumisessa silloin mun mielestä mitään väärää ole. Kunhan se on aitoa kehumista eikä turhaa ja valheellista ylistystä, jos on todellisuudessa joutunutkin pettymään palveluun/tuotteeseen.
Tais olla jo kolmas kerta kun kävin tämän lukemassa. Hyvin kirjoitettu! Mun mielestä on ärsyttävää kun puhutaan uskottavuuden menetyksestä, jos kuitenkin blogi on luotu ihan omaksi kanavaksi tuoda esiin omia tarinoita ja juttuja. Jos onnistuu saamaan yhteistöitä minusta se on vaan ihan hatunnoston arvoinen juttu ja yhtään en väheksy. Toki jotkut bloggaajat osaa tehdä yhteistyöt huonostikin, mutta ei niistä sen enempää. Kuuntelen (tai siis, joudun kuuntelemaan) töissä joka päivä Radio Novaa. Kyseinen kanava on ihan hemmetin täyteen tuupattuna mainoksia ja ylipirteää potaskaa, että mua yököttää. Miksei ihmiset valita siitä? Kuitenkin radiota tai telkkaria yleensä vapaaehtoisesti katsellaan ja mainoksia tulee ja tulee. Miksei siis blogeissa saisi esiintyä maksettua sisällöntuotantoa. Jos se vaikka juurikin avustaisi kirjoittajaa tsemppaamaan muissakin jutuissa enemmän ja mahdollisesti saada siitä työn itselleen! Minusta kaikki yrittäminen on hyvästä. Pienimuotoinen blogiyrittäminenkin.
Ihanaa jos se sullakin on jo sitä 🙂
Hei, minä olen koko ikäni katsellut tv:stä kaikki mahdolliset tarinat maailmalta ja viime vuodet lukenut tolkuttomasti eri matkakertomuksia. Toisia kirjoittajia jaksaa lukea vuosia, jotkut joutuu heivaamaan syrjään melko pian, kun sponsorointi paistaa kaikesta tekemisestä läpi.
Toivottavasti sinulla ei ole alamäki alkamassa.
Hienosti kirjoitit. Kyllä minä suhtaudun hieman kriittisesti hehkutettuihin yhteistyöjuttuihin ja erityisesti silloin, kun postaukset on pelkkiä, tai suurimmilta osin, yhteistyö-postauksia. Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Minulle ei ole väliä, onko bloggaaja ammattilainen vai harrastelija, kyllä se on se kirjoitus, joka ratkaisee.
Kiitos kommentista! Tämä on varmasti hyvä tapa toimia, aivan kaiken kuuleman tai lukeman suhteen. Itse toivoisin kovasti, että aivan kaikkea yhteistyössä tuotettua ei kyseenalaistettaisi liikaa, etenkään jos tietää ja tuntee bloggaajan. Sillloin kyllä tietää, mikä on aitoa ja jos joku ei ole, senkin tietää. Itse pyrin kertomaan tarinat samalla tavalla, oli kyse mistä tahansa, se tuntuu omalta ainoalta oikealta tavalta toimia. 🙂