Lentokone lentää jossakin Dolomiittien yllä. Ympärillä kuuluu kovaa keskustelua italiaksi. Se ei haittaa, sillä italian kieli on karkkia kuuloaistille. Istun kahden vanhemman miehen välissä. Toinen vetää sikeitä makoisasti, toinen opiskelee jotakin Parkinsonin taudista.
Edessäni on punaviinimuki. Pitäähän Italian matka aloittaa jo koneessa nautiskelulla. Viereisen penkkirivin amerikkalainen hienostorouva timanttikoruineen juo jo toista kupillista. Näin hänet myös Berliinin lentokentällä, josta lentomme lähti. Hän suuteli kiihkeästi pitkän, vanhemman miehen kanssa. Mies jäi Berliiniin suremaan, nyt blondi nainen jututtaa tuttavallisesti vierustoveriaan.
Takaa kuuluu kuorsausta. Nukkuva vierustoverini heräsi ja alkoi tutustua artikkeliin lentävistä lautasista. Minä näpyttelen. Ja siemailen. Ja taas näpyttelen. Nyt on aikaa näpytellä ja ajatus juoksee juoksemistaan. Lentokoneen täytyy olla minulle luova ympäristö, olenhan näpytellyt ajatukseni juoksua jo runsaasti.
Tunnin päästä olen Roomassa. Ei, kapteeni kuuluttaakin, että laskeudumme kahdenkymmenen minuutin päästä. Yllätän itsenikin välillä ymmärtämällä italiaa. Tuossa kyseisessä kaupungissa en ole koskaan virallisesti käynyt, aina olen vain ohikulkumatkalla. Kerran aiemmin junalla, nyt lentämällä.
Neljän tunnin päästä hyppään bussiin Palermossa. Lentokentältä lähtevä bussi vie minut kohti Palermon keskustaa, jossa tapaan ystäväni. Aikamoinen taival on jo takana. Ilmeisesti en koskaan tule matkustamaan Sisiliaan helposti tai nopeasti.
Tämä on sentään kaukana ensimmäisen Sisilian matkani matkanteosta kymmenisen vuotta sitten, jolloin rahaa säästääkseni matkustin kovin monimutkaisesti. Matkasin Helsingistä junalla Turkuun, Turusta laivalla Tukholmaan, Tukholmasta Västeråsiin, josta lensin Frankfurtiin. Frankfurtista lento Boloniaan ja Boloniasta Palermoon. Takaisin Sisiliasta matkasin junalla koko maan läpi ja takaisin Boloniaan, josta seuraavana aamuna (kyllä, nukuin lentokentällä) Lontoon kautta Tukholmaan ja sieltä taas laivalla Suomeen.
Kaikkea sitä on tullut tehtyä, kunhan vain pääsi matkalle. Näköjään ei ole matkanteko kovin radikaalisti muuttunut noista ajoista, vaikka vuosia onkin tullut lisää. Noh, tämähän on osa koko juttua. Ja sitä paitsi, nyt olen jo Roomassa.
