Olen Italiassa ja sain viimein sormeni jonkun toisen koneelle, jotta voisin kertoa teille edes lyhyesti kuulumisiani. Kuten tulette huomaamaan, vieras kone ei tunne niita kirjoituksen kannalta oleellisia pisteita a:n tai o:n paalla.
Tama matka on todellinen reissu ja perinteiseksi lomaksi en tata kutsuisi. Olen muuttanut ne ainoatkin suunnitelmani jo moneen kertaan. Jopa alkuperainen paamaarani ja paamatkakohteeni, jonka ymparille taman koko matkan rakensin, Abu Dhabi, jai nyt valista kokonaan. Sen sijaan paatin pysahtya kevaiseen Italiaan hieman pidemmaksi aikaa.
Koska Italia on tunnetusti nautiskelun maa, juon nyt, tihkusateisena maanantaina, punaviiniä ja syön suklaata. Elämästä pitää nauttia ja italialaiset tuntuvat osaavan sen taidon monia muita paremmin.
Olen sohvasurffannut koko reissun ja nyt palasin ensimmaisen yön majaani. Tämä on hyvä tukikohta pohjoisen Italian tutkimiselle, kiven heiton päässä Sveitsista ja Como-järvestä. Täällä palaa koko ajan takkatuli, täällä on kaksi kultaistanoutajaa ja viisi mukavaa ihmistä. Täällä on helppo ja hyvä olla, saan olla kuin kotonani.
Ikää minulle kertyi tämän ensimisen viikon aikana jo yksi vuosi lisää ja juhlistin syntymapaiviani (32 vuotta, hui!) kauniin Venetsian karnevaaleilla, maski silmilla, kuten karnevaalien tapaan kuuluu.
Nyt siirryn viinin kimppuun ja otan uuden palan suklaata alkupalana, ennen virallista italialaista illallista. Terkkuja siis Pohjois-Italiasta. Palataan asiaan piakkoin, nauttikaa elämästä!
♥ Laura
