Turkissa matkustava ei voi välttyä teeltä. Teetä juodaan aina ja kaikkialla.
Huolellisesti valmistettu tee tarjoillaan pienistä, tulppaaninmallisista lasikupeista ja yleensä tee makeutetaan kahdella sokeripalalalla. Välillä mietinkin, miten ihmeessä turkkilaisten hampaat pysyvät edes suussa kaiken tuon sokerin jäljiltä. Maitoa ei teehen laiteta, se tapa jätetään briteille.
Teetupia ja teepuutarhoja näkyy joka puolella. Suurissa kaupungeissa, kuten Istanbulissa, teeperinne on koko kansan perinne. Naiset, miehet, nuoret ja vanhat juovat teetä söpöjen, matalien pöytien äärellä ja sitä todellakin juodaan monta kertaa päivässä. Jostakin kuulin, että esimerkiksi kello 17 on teehetki, mutta kyllä sitä tuonkin kellonajan ulkopuolella joka paikassa lipitellään.
Conversations without tea are like a night sky without the moon. – turkkilainen sanonta
Perinteisemmässä Itä-Turkissa teetä juovat julkisesti lähinnä vain miehet. Naiset eivät usein ole tervetulleita esimerkiksi Vanin kaupungin teetupiin, vaikka tämäkin tapa tulee varmasti pikku hiljaa muuttumaan. Huvittavaa näissä miesten teehetkissä on se, että usein tee juodaan söpöistä lasikupeista, sitä sekoitetaan söpöllä ja minikokoisella lusikalla ja se juodaan söpön, miniatyyripöydän ääressä, istuen söpöllä mini-tuolilla. Aika söpöjä ovat siis nämä miehille omistetut teehetket, hih.
Vaikka nämä teehuoneet ovatkin usein tarkoitettu miehille, kyllä naisetkin teetä juovat jopa Itä-Turkissa; eivät tosin näissä julkisissa teehuoneissa. Sitä juovat ihan kaikki ja usean kerran päivässä.
Kun tee on joltakin loppu, tarjoilija kyllä pitää huolen, että sitä tulee lisää. Teenjuonti on sosiaalinen tapahtuma ja teekupposen äärellä voi sitten parantaa maailmaa tai keskustella syvällisiä.
Milloinkohan tällainen teeperinne rantautuu Suomeen? Minä ainakin mielelläni menisin istuskelemaan sellaisen söpön pöydän ääreen ja joisin hyvää teetä puutarhassa söpöstä lasikupista.
