Vielä muutama vuosi sitten Helsingin maailmallakin mainetta niittänyt Flow-festivaali oli kesäni odotetuin tapahtuma. Oli etkoja ja jatkoja ja koko tapahtuma oli aina monipäiväinen biletyksen rupeama. Mitä ihmettä on tapahtunut urbaanille puolelleni, joka nukkuu näköjään tällä hetkellä päiväuniaan tai on edelleenkin talviunillaan?
Viimeiset pari vuotta jätin suosikkitapahtumani välistä toisen tapahtuman, Viru folk -festivaalin takia, mutta tänä vuonna en ripustanut ranteeseeni Flow-ranneketta ilman sen kummempaa syytä tai menoa. Päätin vain olla menemättä jo niin suureksi kasvaneeseen tapahtumaan.
Flow:n sijasta olin treffeillä espanjalaiseni kanssa. Arvatkaas, millaisilla treffeillä? No kävin kuolaamassa Tarzanin perään leffateatterissa. Tarzanin legenda on leffa, joka viidakkoa rakastavan seikkailijattaren piti ehdottomasti nähdä. Kaipuu Afrikkaan kasvaa kasvamistaan, eikä Tarzanin elämän katselu saanut Afrikka-kuumetta laskemaan. Myöskään viidakkokuume ei laskenut, se alkaa oikeastaan olla jo melkoisen sietämättömissä lukemissa. Jokin siinä villissä viidakossa vain viehättää, samoin eläinkohtaamisissa.
Treffit päätimme hyvän ruoan äärellä Kallion Sandrossa, nautiskellen myös teemaan sopivat drinksut nimeltä Jungle boy. Voitte ehkä arvata, että illan elokuva ja illan drinkit olivat tällä kertaa minun valintojani. Ne sopivat täydellisesti tälle viidakkoseikkailijattarelle.
Flow-sunnuntai kului myös rattoisasti, ilman sen kummempaa vieroitusoiretta tuosta festivaalista. Soudimme saarelle, josta poimin monta litraa mustikoita. Espanjalaiseni on aivan hurahtanut sieniin, joten hän käytti aikansa sieniä etsiskellen. En ole koskaan tavannut ketään, kuka olisi yhtä innoissaan sienistä. Voitte vain kuvitella, mistä kotona jutellaan.
Tähän on siis tultu. Urbaani puoleni laiskottelee, enkä viidakkoonkaan ole päässyt hetkeen. Jos tällä hetkellä nimeäison blogini uudelleen, sen pitäisi ehkä olla esimerkiksi Metsäläinen huvilan emäntänä.
Ei silti syytä huoleen, suunnitelmissa on jo monen monta oikeaa viidakkoseikkailua bambumajoineen ja Berliiniinkin alkaa olla jo sietämätön ikävä.
Hahah… Meet my life. Musta on tullut niin rauhaa ja hiljaisuutta rakastava metsäläinen että mulle riitti Flow:sta pienet Snapchat-vilaukset ?… Hmm, pitääkin muuten katsoa tuo uusi Tarzan! Alexander Skarsgård, uu!
Hyvä kuulla, etten ole ainoa metsittynyt ;). Ja kyllä, Tarzan on oikein suositeltava leffa.