Kun mietit Turkkia, mietitkö välimerellistä tunnelmaa? Mietitkö valokuvauksellisesti ja perinteisesti pukeutuneita vanhuksia tai pitkin poikin vaeltelevia kissoja? Nämä eivät olleet omat päällimmäiset ajatukseni miettiessäni Antalyan rannikkoa Turkissa, mutta nämä ovat ensimmäisenä mieleeni juolahtavat asiat näin matkan jälkeisissä tunnelmissa.
Olin Turkissa purjehtimassa ja tutustumassa upeaan Sail For Good -projektiin. Huomasin purjehduksella ja karavaanauksella olevan paljon yhtäläisyyksiä.
Turkki on yllättävä maa. Kuka olisi arvannut, että maa kätkee sisäänsä toinen toistaan kauniimpia rantoja? Tässä ovat Turkin kauneimmat rannat.
Turkin Antalyasta huonon sään takia myöhässä lähtenyt lentokone kohisee menemään pilvien päällä kohti Istanbulia. Niin paljon kuin Istanbulista tykkäänkin, nyt ennättäisin velvollisuuksien takia mieluummin ennalta suunnitellulle jatkolennollemme Helsinkiin. Tuo ennättäminen alkaa nyt jo tuntua hieman epätodennäköiseltä, vaikka yleensä Turkish Airlinesin lennot ovat aina olleet ajallaan, jopa ennen aikojaan. Säähän ei kenelläkään ole vaikutusvaltaa, menemme sen ehdoilla.
Kuinka usein muistat aamun tunnelmat? Kuinka moni elämäsi aamu on jättänyt mieleesi pysyvän jäljen?
Turkissa riittää upeita rakennuksia. Nyt vien teidän historialliseen palatsiin, aivan itäisen Turkin reunalle.
Maailman maat ja kaupungit ovat tunnettuja monenlaisista asioista. Jonkun maan matkailuvalttina toimivat viinitarhat, toista taas markkinoidaan maailmalla eksoottisten hedelmien kirjolla. Turkissa sijaitseva Van on tunnettu aamiaisestaan, joten pitihän sellainen kuuluisa aamiainen kokea.
On olemassa saari, josta et ole koskaan kuullutkaan. Saarella sijaitsee kaunis ja vanha kirkko, josta et myöskään ole koskaan kuullut. Saari sijaitsee järvellä, josta et ennen Itä-Turkin tarinoitani ollut luultavasti koskaan kuullut. Saaren nimi on Akdamar Island.
Monikaan ei ole koskaan kuullut itäisessä Turkissa sijaistevasta Vanin kaupungista, joka on rakennettu kirkasvetisen järven rannalle. Siitä kannattaisi ottaa selvää.
Kaikki eivät aina ole tyytyväisiä maan politiikkaan. Istanbulissa on lähes joka päivä joku mielenosoitus.
Sitä ei aina ajattelekaan, kuinka merkityksellinen yksi muka merkityksetön kohtaaminen voi olla. Joskus yksi ihminen tai yksi lause voi muuttaa päivän hyvästä huonoksi tai päinvastoin.
Kun mietit Turkkia, mietit luultavasti ensimmäisenä rantakohteita. Turkki on kuitenkin paljon muutakin lammaspaimenista korkeisiin vuorenhuippuihin ja suloisiin kyliin. Oma tieni vei Itä-Turkkiin, Vanin kaupungin maisemiin. Miltä siellä näytti?
Opaskirjat tietävät minua paremmin paikkojen historiasta ja faktoista, itse osaan kertoa teille parhaiten fiiliksistä. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, joka tuskin on ainoa laatuaan. Tässä on Sultanahmet, Istanbulin kaunein rakennus.
Voitteko kuvitella kaupungin, jossa vilisee kissoja siellä täällä? Minun ei tarvitse sellaista enää kuvitella, olen juuri kokenut sen. Istanbul on ehkä maailman kissaystävällisin kaupunki. Kissoja on kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa, parvekkeilla, kahviloissa, autojen päällä, katoilla ja porttikongeissa. Kissoja on kaikkialla.
Tiesittekö, että Itä-Turkissa elää kissarotu, joka tykkää uida? Tämä kissarotu on väriltään valkoinen ja yksilöillä on joko siniset, vihreät tai yksi vihreä ja yksi sininen silmä ja jalat ovat melko pitkät. Kissarodun nimi on Van-kissa ja nimi tulee niiden asuinalueesta, Van-järven seudusta.
Välillä elämän tunteihin ja muutamaan vuorokauteen voi mahtua paljon tunnetta, uskomattoman monia kokemuksia ja lukemattomia paikkoja. Kotiinpaluu Turkista sai miettimään.
Auringonlaskut, toinen toistaan kauniimmat. Taivaan väriloisto pastellinsävyissä ja koko punaisen väripaletti taivaalle maalattuna ei voisi koskaan kyllästyttää minua. Aina, kun minulla on tilaisuus nähdä uusi auringon taival taivaanrannan taakse, aion siihen tarttua.
Onko Turkissa turvallista matkustaa naisena ja ovatko turkkilaiset miehet uhka naiselle?
Olen rohkea matkailija. Menen välillä niihinkin paikkoihin, joihin moni muu ei matkoillaan päädy ja usein löydän todellisia aarteita. Silti yritän olla olematta tyhmänrohkea. Monesti näistä vähemmän tutkituista paikoista löytyy valokuvauksellisuutta, mutta valokuvauksen kanssa pitää olla tarkkana ja huomaavaisuus kuvattavien paikkojen ja etenkin ihmisten suhteen on aina oltava matkassa mukana.
Minulla on kauhea dagen efter -tila. Tila ei liity millään tavalla alkoholiin, se liittyy matkustamiseen ja nyt Istanbulin tunnelmaan rakastumiseen.
Istanbulissa on yksi kahvila ylitse muiden. Tuo kahvila on sisustettu vain ja ainoastaan hippipakuaiheisilla tavaroilla.