Vain viikko vain Teneriffalla

Vuosi 2020 jäi monella tasolla historiankirjoihin. Sen lisäksi, että se oli kruunusta nimensä saaneen viruksen valtakautta, oli se myös oman aikuisikäni ensimmäinen vuosi, kun ulkomailla vietettyjä päiviä on vain alle kahden käden sormien verran. Niin, vain.

Kauniita hetkiä Teneriffalla ja kotiinpaluun haikeus

Hattaraiset pilvet jäävät leijumaan alleni, jonnekin merenpinnan ja taivaan välille. Lentokone etenee yhä kauemmaksi Teneriffan saaresta, jossa olen viettänyt viimeiset seitsemän päivää. Loma on historiaa, arki lipuu luokseni jo kovaa vauhtia. Vain yhden viikon loma voi irrottaa arjesta, saada hyppäämään täysin erilaiseen todellisuuteen ja unohtamaan kaiken, mitä on taakseen jättänyt. Lomilla en kaipaa kotiin, olen täysin irrallaan kaikesta, myös mukavista asioista. Unohdan jopa merenrantakotini ja kissani.

Suuntana Teneriffa

Tämän talven the matka on lyhyempi ja lähemmäs kuin monena viime vuosista, suorastaan poikkeuksellinen. Laukku on pakkaamatta, vaikka huomenna on tarkoitus nousta lentokoneeseen, suuntana tällä kertaa Kanariansaarten Teneriffa. En uskalla olla innoissani vielä, pieni epävarmuus on läsnä. Jännitän uutisia seuraten, rauhoittuvatko Kanariansaarilla riehuvat hiekkamyrskyt ja pääseekö koneeni edes matkaan. Tänään koko Teneriffan lentokenttä on suljettu.