Isä, onneksi sinä tiesit

Isänpäivä ei enää viime vuonna alkanut soittamalla iskälle onnittelupuhelua. Se ei ala niin tänäkään vuonna, vaikka otankin ajatuksissani yhteyttä rakkaaseen iskään sinne pilvenhattaran reunalle, sinne energian tähtipölyyn. Kyynel nousee silmäkulmaan, tälläkin kertaa.

suru

Tutustuin suruun paratiisissa – miltä se tuntuu nyt?

Siitä on nyt noin viisi kuukautta, kun suru-uutinen isäni äkillisestä poismenosta saapui suruviestinä luokseni. Olin tuolloin Balilla, kuukauden matkani ensimmäistä viikkoa viettämässä ja odotusta täynnä. Muistan tarkkaan sen puhelinsoiton. Sen, joka toi suru-uutisen luokseni. Muistan, kuinka sisareni puhelinsoiton ajan pidin itseni silti lujana ja otin uutisen vastaan vakavana. Olin tuolloin festivaaleilla. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä monikaan olisi kai huomannut poskia pitkin valuvia kyyneleitä, vaikka olisinkin antanut tunteelle vallan jo festivaalialueella. Silti, pidättelin. Puskin uutisen pois mielestäni vielä hetkeksi. Kuinka…

Isän kuolema.

Tuulen matkassa kaikki on hyvin

Herään jo ennen kellon pirinää. Linnut visertävät kilpaa toistensa kanssa, tervehtivät onnellisina aurinkoa. Näen ikkunastani sinisen taivaan, vihreän nurmen ja auringon säteiden valaiseman meren. Kevät, mikä ihana syy herätä tähän viikkoon − viikkoon, joka tulee olemaan vaikea.

zen ja onnellisuuden taito

Mikä tekikään onnelliseksi?

On hetkiä, joina kyseenalaistaa monta asiaa ja monta omaa valintaansa. Hetkiä, joina kosteat kyyneleet valuvat hitaasti poskia pitkin ja jolloin joutuu kohtaamaan sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: “Olenko onnellinen, niin onnellinen kuin voisin olla?”

Matka, jolta et palannutkaan

Joinakin hetkinä on vaikeaa löytää oikeita sanoja. Kulunut viikko on kuitenkin surun verhoama monille. Tässä tilanteessa sanomatta jättäminen tuntuisi pahemmalta. Silläkin riskillä, etten osaa pukea sekavaa ajatuksenvirtaani sanoiksi. Vaikkei tällainen kirjoitus periaatteessa blogini yleiseen linjaan kuulukaan, tuntuisi väärältä sivuuttaa niin monen elämää järisyttänyt tapahtuma ja kertoa vain ja ainoastaan kivoja matkatarinoita. Seuraava juttu tulee taas olemaan sellainen, lupaan, mutta tämän pohdiskelun paikka on tässä ja nyt. Tämä menee nyt tärkeysjärjestyksen kärkipaikalle. Moni teistäkin tietää varmasti jonkun, joka on jäänyt viimeiselle…