Meloen Kolin Hiekkasaarille – uusi perspektiivi kansallismaisemasta
Suomen kansallismaisema, Kolin huipuilta avautuva näkymä Pieliselle on maisema, joka useimmille nousee mieleen ajateltaessa Kolia. Kolin kiistämätön kauneus kannattaa kuitenkin kokea myös toisesta perspektiivistä, saariperspektiivistä.
Vaikka Ukko-Kolin kalkkikivien päältä aukeava näkymä vetää hiljaiseksi, suosittelen myös toisenlaista tapaa ihailla kansallismaisemaamme ja ainakin itselleni hyvin perisuomalaista metsä- ja harjumaastoa. Suuntasinkin kaverini kanssa Kolille viime kesänä ja vuokrasimme kajakit, joilla pääsisimme sinne, minne silmä huipuilta käsin kantaa. Halusin tehdä sen, mitä olin aiemmin ylhäältä käsin katsellut ja ihmetellyt jonkun toisen tekevän eli meloa Pielisen selän halki ja kokea Kolin taikaa Hiekkasaariksi kutsutun saarijonon perspektiivistä.
Vuokrasimme Kolin satamassa sijaitsevasta Koli Activesta kajakit ja suuntasimme kohti 22 kilometrin pitkää harjumuodostelmaa, joka kulkee Hattusaaren ja Valkeavaaran välillä. Päivä oli tyyni ja aurinkoinen, onneksi, suurena helpotuksena ainakin hieman kokemattomamman melojakaverini kannalta. Valitsimme pienen etukäteistyön perusteella kohteeksemme saaren nimeltä Iso Korppi. Se vaikutti rauhalliselta saarelta, jossa saa yöpyä nuotiopaikan ympäristössä.
Meloimme tyynen Pielisen pintaa pitkin pari-kolme tuntia, välillä pysähdellen. Ihastelimme sivullamme avautuvaa maisemaa, jonka kaukaisuudessa näkyi Kolin huipuilla viliseviä ihmisiä. Ihmiset olivat etäältä muuttuneet jo lähes havaitsemattomiksi hahmoiksi ja jopa kaikki kolme suurta huippua tuntuivat eri perspektiivistä hyvin pieniltä kalliomuodostelmilta, jotka olisi voinut jäädä huomaamatta.
Lukuvinkki Seikkailijattarissa: Vinkit aktiiviseen lomaan Kolilla
Päämäärä alkoi näkyä. Rauhallinen lahdelma, jonka hiekkarannalla näkyi vain yksi vene oli kuin satukirjasta. Nuotiolla oli tuli ja sen äärellä kaiketi veneilijät. Avoimen tulipaikan takana näkyi puuvaja kirveineen ja polttopuineen. Etäällä saattoi havaita puisen huussin. Kaikki tarvittava oli siis saatavilla, vain kaivo puuttui. Onneksi kajakilla saa hyvin kuljetettua tarpeeksi vettä, eikä veden pintaa pitkin lipuen tarvitse suuremmin huolehtia muutamista lisäkiloista.
Rantauduimme ja jätimme kaksi kajakkia vieri viereen nauttimaan auringosta. Maisema oli upea ja aurinko lämmitti. Tunsin heti, että olisin voinut jäädä paikkaan pidemmäksikin aikaa. Nyt aikaa oli vain vuorokausi, onneksi sentään sen verran.
Teltta pystyyn rantahiekan tuntumaan, parhaalle maisemapaikalle. Teltan viereen riippumatto ja leirimme lähenteli jo täydellisyyttä.
Siellä sitä sitten olimme ja ihmettelimme. On aina yhtä hienoa ymmärtää, minkälaiset puitteet meille täällä Suomessakin on retkeilyn saralla mahdollistettu. Olimme paratiisisaarella, jossa oli meidän lisäksi vain neljä ihmistä. Seuraavana päivänä hekin olivat jatkaneet matkaansa ja sain naku-uida kansallismaisemaa katsellen sekä listata jälleen uuden koetun elämyksen elettyjen ikimuistoisten hetkieni listalle. Luonnontilainen uinti luonnossa, kansallimaisemassa – check.
Iso-Korppi ja koko Hiekkasaarten ketju kannattaa ehdottomasti painaa mieleen ja lisätä omalle seikkailijan unelmalistalle. Kajakki alle, tarpeeksi vettä ja evästä mukaan sekä tietysti muut retki- ja yöpymisvarusteet ja saarilla voisi viihtyä vaikka viikonkin, kesämökkeillen kaukana kaupungin hälystä.
Mistä vuokrata kajakki Kolilla?
Kajakkeja vuokraa Koli Active, joka sijaistee Kolin satamassa. Kajakkeja on paljon, mutta sesonkiaikana ja pidemmille reissuille kannattaa tehdä etukäteisvaraus.
