Matkapäiväkirja: Kotiinpaluu

Rakas matkapäiväkirja, Istun lähes tyhjässä bussissa matkalla Malesian Kuala Lumpurista Singaporeen. On kotiinpaluun aika. Hetki, kun tallustin vuoden ensimmäisenä päivänä loskaisen Pasilan aseman kupeessa, matkalla lentokentälle, tuntuu jo kovin kaukaiselta, kuin toiselta elämältä. Kävelin aamuyön pimeässä ja myrskyisessä kaupungissa ja olin lähdössä tälle melkein kolmen kuukauden odotetulle ja silti suunnittelemattomalle sooloreissulle. Olin juuri jättänyt taakseni yhdeksän vuoden työpaikan ja tiesin, että palatessani aloittaisin jotakin aivan uutta ja innostavaa työrintamalla (tästä lisää täällä) ja muutenkin aloittaisin jollakin tavoin uuden symbolisen syklin…

Yksin, mutta ei yksinäinen

Istun yksin illallisella. Korvissani on napit ja kuuntelen taianomaisen kaunista musiikkia, joka vie minut ajatuksissani jonnekin kauas. Olen tässä hetkessä onnellinen. Olen juuri syönyt paistetut nuudelit kasviksilla ja nyt siemailen kookosvettä. Viereisessä katoksessa istuu iso joukko ihmisiä. Istuin siellä aiemmin, mutta kuunneltuani hetken heidän juttujaan, vetäydyin omaan tilaani, What’s Up -puhelun turvin. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei nappaa tai joka ei sovi omaan mielentilaani. Nyt olen mieluummin yksin. Nautin omasta seurastani, tarvitsen omaa aikaa. Olen tottunut olemaan yksin.…

Matkapäiväkirja: Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?