Jos joku on ilmentymä spontaanista elämästä ja kenties myös lievästä päättämättömyydestä, nostan oikean käteni ilmaan ja ilmoitan itseni. Olen varannut kalenteristani pari viikkoa aikaa lomalle, alkaen ensi viikolta. Vaiheilin ja vetvasin matkakohdetta, kuvittelin vielä reilu viikko sitten olevani lähdössä Intiaan tai Filippiineille. Sitten sain päähäni idean. Lappi, haluan Lappiin.
Suomen talvi on kaikessa pimeydessään ollut minulle haastava jakso olla aktiivinen seikkailijatar. Ideat pitkistä metsäkävelyistä ja teltassa tai riippumatossa vietetyistä öistä sammuvat auringon lailla talven pimeinä kuukausina ja ulkona oleilu tuntuu vain lyhyen aikaa valaisevan auringon takia aina kiireiseltä. Äkkiä ulos nyt, aurinko laskee jo.
Elämä kaupungissa tarvitsee rinnalleen luontoa. Kuihdun kaupungissa, liian tarjonnan ylikuormittamana. Liika on liikaa ja usein vähemmän on enemmän, yksinkertainen riittää.
Terveiset Palermosta! Aurinko alkaa jo laskea Sisiliassa vuorten taakse. Silti tämä hetki Palermossa ei ole hiljaisesta kuullutkaan. Tämä kaupunki ei taida edes tietää, mitä hiljainen tarkoittaa.
Matkapäivät hupenevat, hui. Enää muutama päivä tätä reissua jäljellä ja hyppäämme koneeseen, suuntana Helsinki. On vaikeaa pitää ajatukset vain ja ainoastaan tässä hetkessä, kun faktat on myös kohdattava. Kotiinpaluu häämöttää, niin se vain on. Istun aamiaisella Sri Lankan Midigamassa. Tämä majatalo, Asanka Surf House, on täynnä surffareita. Majatalon käytävät ovat täynnä surffilautoja ja puheenaiheet pyörivät aalloissa. Etäällä siintää meri. Intohimoiset surffarit puhuisivat merelle katsellessaan aaltojen suunnasta ja niiden koosta, minä puhun aloittelevana surffarina vain merestä ja sen kauneudesta. Meri, siinä…