Sadepäivän zen ja matkasuunnitelmat

Sataa, sataa, ropisee. Yritän antaa jo kuudetta päivää jatkuvan sateen olla vaikuttamatta oman elämäni zen-tilaan, mutta huonolla menestyksellä. Itse asiassa koko zen on vain kaukainen unelma juuri nyt ja levottomuus on vallannut mieleni. Sellainen levottomuus, ettei tiedä miten sitä olisi ja missä olisi.

Writer’s block tai jotain

Yleensä matkan jälkeen aloitan kertomalla kuulumiset ilosta hihkuen ja ylistyssanoilla. En tiedä, mitä nyt on tapahtunut. Palasin Sri Lankan ja Malediivien yhdistelmämatkalta ja huomaan kuvailevani matkaa sanoin “erilainen” ja “kontrastinen”, mutta silti “upea”.

sairaana matkalla

Kauhun yö – sairaana matkalla

Sairaana oleminen on asia, josta kukaan ei nauti. Sairastaminen kotona on edes hieman siedettävämpää kuin jossakin maailman kaukaisessa kolkassa sairastaminen. Suomessa tietää, mistä apu löytyy; apu on yleensä aina lähellä ja avun saa omalla äidinkielellään.

carpe diem

Miksen uskaltaisi?

”Miten sä uskallat?” on kysymys johon törmään lähes joka kerta kertoessani reissusuunnitelmistani jollekin. Uskallan, koska en elä pelko edellä.

Istanbul

Varoittava esimerkki Istanbulista

Olen rohkea matkailija. Menen välillä niihinkin paikkoihin, joihin moni muu ei matkoillaan päädy ja usein löydän todellisia aarteita. Silti yritän olla olematta tyhmänrohkea. Monesti näistä vähemmän tutkituista paikoista löytyy valokuvauksellisuutta, mutta valokuvauksen kanssa pitää olla tarkkana ja huomaavaisuus kuvattavien paikkojen ja etenkin ihmisten suhteen on aina oltava matkassa mukana.