rakkaus

Rakkautta vain

Se iski vasten kasvojani marraskuisena torstaina kuin salama kirkkaalta taivaalta, se maailman yksinkertaisin totuus. Kävellessäni marraskuista Laivurinkatua ymmärsin pahimmankin marrasmyrskyn olevan voitettavissa, jos elämässä on rakkautta ja monen asian tuntuvan tyhjältä ja merkityksettömältä, jos siitä on puutetta. Esimerkiksi rakastavassa sylissä, toisen ihmisen läheisyydessä, kaikki tuntuu kauniimmalta.

Kesän viimeinen viikko, kesän kaunein viikko

Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

sinkku

Vuosi sinkkuna – sain taas soolomatkailla, mutta mitäs nyt?

Yhtä nopeasti kuin uusi ihminen voi tulla omaan elämään, yhtä vähin äänin hän voi siitä myös poistua. Näin kävi omassa elämässäni. Siitä on nyt aika lailla päivälleen tasan vuosi, kun noin 2,5 vuotta kestänyt intensiivinen parisuhde edellisen seikkailukumppanini kanssa päättyi. Siitä, kun tunteiden vuoristorata, suhde espanjalaisen kanssa, päättyi. Suhde, joka pakotti peiliin katsomiseen ja sitä kautta paremmaksi ihmiseksi kasvamiseen. Suhde, joka oli alusta alkaen vaikea, mutta myös aivan alusta alkaen mahdollisti monen unelman toteutumisen. Melkein kolmessa vuodessa saimme toteuttaa molempien…

Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen. Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman…

Pohjolan metsien Tarzan – espanjalaisestani tulee eräopas!

Espanjalaiseni tuli Suomeen alun alkaen töiden perässä. Työt matkailualalla loppuivat vuoden vaihteessa ja maailma heitti eteen suuren kysymysmerkin tulevaisuuden suhteen. Mitä tehdä, minne mennä ja miten pärjätä taloudellisesti? Kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu aina samalla sekunnilla. Työttömyys on ollut luonnossa ja surffaten onnellisimpia hetkiään kokevalle espanjalaiselle poikaystävälleni tilaisuus miettiä hieman, mitä hän elämältään edes haluaa. Tieto englanninkielisestä eräopaskoulusta kaikui korviimme ja sillä hetkellä ruskeat nappisilmät loistivat. En tiedä ketään, joka olisi yhtä kiinnostunut sienten kasvupaikoista, vuolemisesta, luonnossa liikkumisessa, kasvien…

clarion helsinki

Parisuhteen vuosijuhla Clarion-hotellissa

Siitä on nyt aika lailla tasan kaksi vuotta, kun eräs nappisilmäinen maailmanmatkaaja liittyi elämäni seikkailuseuraksi. Parrakas surffarimies ilmestyi blogissanikin kuvioihin joskus noihin aikoihin, värittämään uudella tavalla sinkkunaisen seikkailuja ja syviä pohdintoja. Juhlistimme vuosipäivää Clarion-hotellissa.

Tarzaneita ja metsien miehiä

Olen käyttänyt sanaa Tarzan kuvailemaan päiväunieni miestä jo pidempään. Tarzan on sellainen saarimies tai luolamies. Sellainen karhuja ja alligaattoreita vastaan tarvittaessa taisteleva, Machete-veitsi takataskussaan kulkeva vahvarakenteinen veijari. Sellainen, joka päättää tehdä ja tekee. Sellainen itsevarma, mutta pröystäilemätön luonnonlapsi. Hiukset ovat luultavasti pitkät ja Tarzan pukeutuu kepeästi, luonnollisista materiaaleista tehtyihin vaatteisiin.

matkablogi urbaani viidakkoseikkailijatar

Yksiöstä huvilaan, sinkusta avovaimoksi

Vuosi sitten istuin pienessä yksiössäni Helsingin Kallion ytimessä. 22 neliömetriöinen sinkkukoppi urbaanilla kattonäkymällä oli alkanut tökkiä jo todella pahasti. Halusin nähdä ikkunasta edes vähän vihreää, tuntea luonnon kodissani. Kallio ja luonto kuuluvat yhtä huonosti yhteen kuin Suomen talvi ja valo. Silti olin päättänyt sinnitellä kodissani, se toimi hyvänä tukikohtana seikkailuilleni.

Galician matka

Espanjalainen Anoppila toivotti lämpimästi tervetulleeksi

Kerrostalon ylimmän kerroksen ovi aukeaa. Oven toisella puolella seisoo lyhyt ja nuorekkaasti pukeutunut nainen. Vaikka en olekaan espanjalaisen poikaystäväni kanssa naimisissa, kutsun tuota lyhyttä naista anopiksi. Siinä hän nyt sitten on. Hän hymyilee ja antaa minulle kaksi poskipusua. Hän puhuu paljon, tietysti vain espanjaa. Ruostunut espanjan kielen taitoni on nyt kaivettava pois jostain kaukaisesta aivolohkosta, tulen tarvitsemaan sitä seuraavina päivinä.

Olen se, joka lähtee

Olen tottunut olemaan se, joka lähtee. Yleensä minä olen se, joka pakkaa laukkunsa ja jättää muut odottelemaan. Olen jättänyt taakseni perheenjäseniä, poikaystäviä, lomaromansseja ja rakkaita ystäviä.

matkailu avartaa

Matkailu avarsi, taas kerran

Maisemat vilisevät ohitse. Palmuja, ränsistyneitä taloja, vesistöjä, lehmiä ja kulkukoiria. Poltetuista roskista tuleva savun haju tunkee junaan sisälle avoimista ovista ja ikkunoista. Itsekin istun junan oviaukossa, oven ollessa selkosen selällään.