Olen aina etsinyt paratiisisaaria. Sellaisia, joilla kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa tai liian vähän. Saaria, joissa lämpö hellii ihoa ja joilla heinäsirkat kurnuttavat tyytyväisinä. Sellaisia, joilla iltaisin löytää ehkä elävää musiikkia ja joissa päivät voi viettää rannalla tai vedessä. Sellaisia saaria, joilla paikallinen elämä kulkee rinta rinnan turismin kanssa. Olen löytänyt taas yhden sellaisen. …
Jos löytää maailmalta uskomattoman kauniin, aidon ja koskemattoman helmen, kannattaako siitä kertoa muille?
Uskotko paratiisisaariin? Minä ainakin uskon. Uskoin jo ennen kuin edes näin.
Joskus odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Joskus mielikuva jostakin on kauniimpi kuin totuus. Tämä pätee monien paratiisisaarien kanssa.
Tämä pallo kätkee uumeniinsa monta paratiisia. Monta koskematonta hiekkarantaa, monta valloittamatonta vuorta ja monta tallaamatonta polkua. Minä ainakin haluaisin tallata kaikki ne polut. Nyt vien teidät kuvien kautta muutamiin.
