nomadi

diginomadi

Kuuluuko kannettava tietokone iltanuotiolle?

Diginomadius mahdollistaa työnteon myös lomaparatiiseissa, mutta kuuluuko työnteko lomakohteiden kahviloihin ja ravintoloihin; paikkoihin, joihin suurin osa pakenee työnteon tunnelmaa?

Istun ravintolassa, Thaimaan Koh Phanganin saarella. Meri pauhaa edessäni ja maisema on kaunis. Näpytän tätä villiä ja alitajunnan muhittamaa ajatuksenvirtaani puhelimella, sillä en tarkoituksella ottanut kannettavaa tietokonettani mukaan tälle reissulle. En halunnut olla töissä matkoilla. Samasta syystä en myöskään ole ainakaan toistaiseksi valinnut jatkuvaa diginomadin uraa. Näp näp.

Minä en ottanut konettani mukaan, mutta puolet ympärilläni olevista ihmisistä ottivat. Kuulen ja näen sen. Tunnen sen. Näp näp.

Aion nyt heittää ilmoille ajatuksen, jota ei varmaan saa sanoa ääneen. Ei ainakaan, kun on itsekin matkabloggaaja ja sitä myöten niin sanottu hetkittäinen diginomadi. Toiko wifi ja diginomadius työnteon mukaan lomille, myös lomalaisten lomille? Näp näp.

Työnteon läsnäolo luo ilmapiirin kiirettä

Olen herkkä tunnelmille ja energioille. Juuri nyt aistin kiirettä ja pientä kireyttä. Näppäimistöjen nopeatahtinen näpyttely on kuin nopeatempoinen musiikki ja muuttaa tilanteen ja paikan tunnelman hektisemmäksi. Näp näp, näppäimistöt pauhaavat ja oma mieleni imee pientä kireyttä itseensä.

Tunnen työnteon ympärilläni. Itse näpytän riippumatossa makoillen äänettömällä ja huomaamattomalla puhelimella ja vapaaehtoisesti, inspiraatiosta. Ympärilläni puhutaan some-strategioista ja näppäimistöt pauhaavat. Näp näp. En ole varma, mitä tästä ajattelen. Näp.

Eilen kuuntelin elämäntaitovalmentajan Skype-puhelua asiakkaansa kanssa rantabaarissa. Kuuntelin myös näppäimistöjä ja työneuvotteluja toisessa rantakahvilassa. Myös ilta-nuotiolle joku toi kannettavan Omenansa ja kireän ilmeensä mukaan. Altistuin työnteon tunnelmalle. Näp näp ja bla bla.

Sillä hetkellä, kun työnteko mahdollistui WiFin avulla lähes mistä tahansa kahvilasta tai ravintolasta, kaikessa hienoudessaan, toi se myös työnteon tunnelman paikkoihin, jotka olivat ennen vapaa-ajanviettoa varten. Näp ja näp näp.

Työnteolle omat ja sille omistetut etäpaikkansa?

On hienoa ja mahtavaa, että nykyään on mahdollista tehdä töitä melkein mistä vain, mutta jokin raja tähän kaikkeen pitäisi vetää. Joihinkin hetkiin työnteko ei vain kuulu ja tuntuu epäreilulta, että joissakin hetkissä lomailijat tai hitaasta aamusta nauttivat joutuvat hyppäämään mukaan työnteon energiaan. Ainakin kaltaiseni, jotka imaisevat energian liiankin helposti itseensä, hyppäävät tahtomattaan.

Onneksi maailmalla alkaa näkyä jo myös paikkoja, joissa läppärityöläiset eivät saa hengailla ja toisaalta juuri niitä paikkoja, etätyöpaikkoja, joissa kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa ja myös töissä. On paikkoja, joissa kehotetaan jättämään kaikki älylaitteet aulaan. Olen jopa jo nähnyt kieltoja tietokoneille ilta-aikaan. Muun muassa tämä paikka, jossa nyt itsekin puhelimellani näpyttelen, ilmaisee selkeästi ja ystävällisesti ilta-ajan olevan sosialisointia varten.

Nyt, näp näp, nyt hyppään inspiraatiopuuskastani takaisin lomatunnelmaan ja jätän tämän hetken tunnelman muuttavan näpyttelyn pois tästä hetkestä paratiisisaarella, lomallani. Siirrän katseen pois ruudusta ja elän tämän hetken.

Onko muilla herännyt tällaisia ajatuksia? Entä saako kodin makuuhuoneessa tai keittiössä tehdä töitä tietokoneen kanssa? Mihin vedätte omat rajanne arjessa? Mihin tilanteisiin työnteko tai edes työstä puhuminen ei missään tapauksessa kuulu?

Ja kyllä, olen itsekin syyllinen. Näpnäpnäpnäpnäpnäp. Näp.

Nomadielämää

Maailmalla kiertelee jatkuvasti suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole pysyvää osoitetta. Osa heistä elää modernia elämää kaikkine lisukkeineen ja toinen osa elää kaukana kaikesta ja tietämättömänä yhteiskunnan asioista.