Onneksi on irtiotto

Kiidän kiireessä läpi Rautatientorin Kompassiaukion. Kiidän sen läpi lukuisien muiden laput silmillä liikkuvien kiitäjien kanssa joka ikinen arkipäivä, töihin mennessä ja töistä tullessa. Oravanpyörä. Mietin mielessäni arjen kiireen järjettömyyttä. Mihin ihmeessä meillä on jatkuva kiire? Miksi ihmeessä elän elämääni niin usein kiireessä ja kiukkuisena?

Playa Maderas – Nicaraguan viehättävin surffikylä

Jos Maissisaarten lisäksi yksi paikka vei sydämeni Nicaraguassa, on se ehdottomasti sympaattinen surffi- ja joogakylä Playa Maderas. Bilettäjien San Juan Del Surin kupeessa, Tyynen valtameren rannalla sijaitseva Maderas on niin ihastuttava kaikessa yksinkertaisuudessaankin, että voisin jopa nähdä itseni asumassa siellä. Asuisin juuri siinä puutalossa, jonka näin kaukaisuudessa nauttiessani aamiaista näköalapaikalla sijaitsevassa kahvilassa. Maderasissa on kaikkea. Apinat hyppivät puissa ja liskot luikertelevat viidakossa, surffiaallot lyövät rantaan aloittelijoille ja ammattilaisillekin sopivaan tahtiin ja joogatunteja sekä viherjuomia on helposti saatavilla. Jos tanssijalkaa vipattaa,…

Majoitu paikallisessa kodissa Nicaraguan tulivuorisaarella

Haluaisitko matkustaa niin, että myös paikallinen yhteisö hyötyy matkastasi? Haluaisitko kurkistaa kulissien taakse muutaman päivän ajan ja olla osana paikallista perhe-elämää vaikka Nicaraguassa? Suomalainen Duara Travels avasi juuri uuden majoittavan kylän Nicaraguaan, aktiivisen tulivuoren juurelle, Ometepen saarelle.

Ui delfiinien kanssa

Sadekauden ja kuivakauden välinen vaihe Nicaraguan Pienellä Maissisaarella on ollut etenkin saaren toisella puolella tuulinen. Lämmin tuuli raikastaa yöt ja mahdollistaa paremmin nukutut yöt, mutta sekoittaa ikävästi merta ja tuo mukanaan aaltoja. Olen odottanut täydellistä hetkeä järjestetylle snorklausretkelle ja joka päivä kertonut mukaansa houkuttelevalle, paikalliselle retkenjärjestäjälle, odottavani tyynempää säätä. Eräs joogatunnin jälkeinen aamu näyttää lupaavalta. Karibianmeren pinta on kuin lasia. Sama mies kysyy tämän päivän innostani osallistua retkelle ja sanon päivän koittaneen. It’s a deal; osallistun iltapäivän snorklausretkelle, joka veisi…

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt?

Istuin matkani viimeisenä päivänä nicaragualaisessa paikallisbussissa, niin sanotussa chicken bussissa. Yhdysvalloista tuodun keltaisen koulubussin nahkajäljitelmäpenkillä istuessani tunsin syvää kiitollisuutta. Silmät melkein kostuivat, kun taustalla soi espanjankielinen versio Lambadasta, kun ihmiset juttelivat keskenään ja tekivät toisilleen tilaa täpötäydessä bussissa, kun pyysin nuoren pojan viereeni istumaan espanjaksi tehdäksemme tilaa vanhemmalle naiselle. Siinä tavallisessa hetkessä huomasin tuntevani syvää onnellisuutta ja samalla haikeutta, kun tajusin olevani taas matkalla kotiin, Suomeen. Suomi – en koskaan kuvitellut jääväni asumaan synnyinmaahani. Muualla olen parempi versio itsestäni. Älkää…

Matkapäiväkirja: Paratiisi löytynyt

Olen aina etsinyt paratiisisaaria. Sellaisia, joilla kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa tai liian vähän. Saaria, joissa lämpö hellii ihoa ja joilla heinäsirkat kurnuttavat tyytyväisinä. Sellaisia, joilla iltaisin löytää ehkä elävää musiikkia ja joissa päivät voi viettää rannalla tai vedessä. Sellaisia saaria, joilla paikallinen elämä kulkee rinta rinnan turismin kanssa. Olen löytänyt taas yhden sellaisen. Olen Nicaraguan pienellä Maissisaarella.

Sadepäivän zen ja matkasuunnitelmat

Sataa, sataa, ropisee. Yritän antaa jo kuudetta päivää jatkuvan sateen olla vaikuttamatta oman elämäni zen-tilaan, mutta huonolla menestyksellä. Itse asiassa koko zen on vain kaukainen unelma juuri nyt ja levottomuus on vallannut mieleni. Sellainen levottomuus, ettei tiedä miten sitä olisi ja missä olisi.

Kuulen Nicaraguan kutsun

Kun värikkäät lehdet liimaantuvat harmaaseen asvalttiin kuin märät rätit, kun taivas ei muuta juurikaan väriään valoisaan aikaan ja kun kalenterivuoden jäljellä olevat kuukaudet ovat kaksinumeroisia, on aika pysähtyä. Mieleen muistuu onneksi sana: Nicaragua.