Lappi

Koiravaljakkoajelu auringonlaskussa Lapissa.

Satumaisen yksinkertaisuuden äärellä Inarissa

Muistan elokuisena iltana ääneen lausutut taikasanat halustani palata Inariin lumipeitteen laskeuduttua maahan. Ääneen sanotuilla toiveilla on usein taipumus toteutua, jos tilaisuuksiin osaa tarttua. Näin kävi ja tilaisuus asteli eteeni vahvan tunteen siivittämänä.

Varaamattomat lennot Intiaan tai Indonesiaan jäivät tällä kertaa varaamatta. Sen sijaan painoin lentojen varaamisen nappia, kohteena Ivalo. Oikeastaan olisin halunnut siirtyä matkakohteeseeni maitse, mutta on järjetöntä, että hinta maitse matkaamiselle on tuplasti kalliimpi kuin lennot. Maailmassa on epäkohta.

Mieleni Lappi on Inarissa. Lappi on myös mielentila ja omani edustaa korutonta kauneutta ja rauhaa. Niiden perässä suuntasin jo syksyltä tuttuun paikkaan, viikoksi nukkumaan kovin kotoisan erämökin sohvalle. Elin rauhaa ja yksinkertaisuutta. Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on ulkohuussi ja tiskit tiskataan käsin ämpärissä. Muuta ei oikeastaan tarvitse, ei edes talvella.

Yhteen viikkoon omassa kotimaassa mahtui monta hetkeä, jotka voisivat olla kuin suoraan satukirjasta. Revontulet tanssivat Lapin taivaalla kolmena yönä, täysikuu valaisi lumipeittoista maisemaa, tähtitaivas tuikki kirkkaampana kuin missään muualla kotimaassani olen kokenut. Valosaaste on kaukana erämökin sähköttämästä maailmasta ja käsittämätön hiljaisuus saa huomion kiinnittymään omien korvien vaimeaan vinkunaan.

Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on ulkohuussi ja tiskit tiskataan käsin ämpärissä. Muuta ei oikeastaan tarvitse, ei edes talvella.

Viikkoon mahtui kolme retkeä koiravaljakon kyydissä, taisin minä itsekin hetken aikaa olla ohjaissa. Silti nautin kaikkein eniten ystäväni ohjastaman reen kyydissä istumisesta porontaljoihin kapaloituna, tuttujen ja jo rakkaiksi muodostuneiden koirien juostessa yhteen hiileen puhaltavana laumana edessäni. Taikaa.

Samat koirat istuivat muina hetkinä sylissäni, kömpivät päälläni ja nukkuivat vieressäni. Karvaterapiaa ja lojaaleja suklaasilmiä parhaimmillaan. Lauman elämän seuraamisessa on jotakin todella rauhoittavaa ja kaunista.

Inari husky

Inari husky

Toivoin matkaltani hyvää oloa ja mielenrauhaa, kaunista yksinkertaisuutta ja hiljaisuutta. Aikaa olla hetkessä läsnä ja liikkua luonnossa. Sain haluamani ja paljon enemmänkin. Sain vahvan muistutuksen elementeistä, mitkä tekevät elämässä onnelliseksi. Taitaa olla, että tässä hetkessä urbaani puoleni on taka-alalla ja luonto kutsuu entistä enemmän. Katsotaan, minne tämä kutsu vie ja kuuntelenko sen huutoa.

 

 

Talveenkin ihastunut tropiikin lapsi

Taivaalta sataa hilehippusina kimmeltävää lunta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Olen pukenut parhaat talvivaatteeni päälle, ainakin kaikki lämpimimpäni. Olen ihastunut, olen totaalisen ihastunut. Olen ihastunut tähän talveen.

Ihastuin oikeaan talven ihmemaahan niin paljon, että päätin ystävystyä sen kanssa perin pohjin, oikein kunnolla. Ehkä viimeinkin on sen aika, olenhan viime vuodet paennut näitä tutustumisen hetkiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauas. Päätin viedä tutustumisen niin pitkälle, että vaihdoin lennosta tropiikin matkani Lapin lumoon ja suuntaan huomenna Inariin kokonaiseksi viikoksi, keskelle talven kauneimpia ja taianomaisimpia maisemia.

Jopa Helsingin talvi on onnistunut viemään jalat altani. Viime viikonloppu sai minussa piilotelleen talvi-ihmisen hykertelemään onnesta. Vietin yli puolet päivien valoisasta ajasta ulkoilmassa. Laskin mäkeä, potkin kelkkaa, kävelin jäällä ja uin avannossa. Tein näitä yksin ja seurassa. Ettei mitään jäisi puuttumaan runollisesta viikonlopustani, makoilin myös jäällä selälläni, tähtitaivasta ihaillen. Hihhuli mikä hihhuli, mutta hyvä niin.

Oletteko te jo päässeet talven lumon makuun? Nyt, jos koskaan, on tilaisuus heittäytyä talvi-ihastuksen syliin. Se voi käydä myös sinulle, jos ikuisen tropiikin lapsenkin sydän on viimein sulanut.

 

Rauhan perässä Lappiin

Jos joku on ilmentymä spontaanista elämästä ja kenties myös lievästä päättämättömyydestä, nostan oikean käteni ilmaan ja ilmoitan itseni.

Olen varannut kalenteristani pari viikkoa aikaa lomalle, alkaen ensi viikolta. Vaiheilin ja vetvasin matkakohdetta, kuvittelin vielä reilu viikko sitten olevani lähdössä Intiaan tai Filippiineille.

Sitten sain päähäni idean. Lappi, haluan Lappiin. …