Levoton mieli valtaa minut aina tasaisin väliajoin. Sen kanssa on vain opittava elämään, se vie eteenpäin. Jos mieleni rauhoittuisi täysin, lakkaisin ehkä tutkimisen. Sitä en halua. Haluan elää maailmassa, joka on jatkuvaa tutkimusmatkailua sekä omaan mieleen että ympäröivään maailmaan.
Kävin juuri siivoamassa Kumpulan yksiön viimeisetkin sotkuni. Elämäni on siirtynyt uuteen paikkaan, toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Kyllä te tiedätte, olen liikkuvaista ja levotonta sorttia.
Kävelen pitkin Limingantietä. Puiset omakotitalot ja pienkerrostalot ovat suloisia, niiden pihat näyttävät onnellisten ihmisten pihoilta. Värikkäät maalipinnat taloissa ja omenapuut talojen ympäristössä luovat oivan satumaiseman ja lintukoto on valmis. Käännyn Intiankadulle ja mietin, miten hauska sattuma onkaan, että maailmanmatkaaja on päätynyt asumaan alueelle, jossa pääsee päivittäin kävelemään pitkin Sumatrantietä ja Intiankatua. Maailma on tullut luokseni …
Vuosi sitten istuin pienessä yksiössäni Helsingin Kallion ytimessä. 22 neliömetriöinen sinkkukoppi urbaanilla kattonäkymällä oli alkanut tökkiä jo todella pahasti. Halusin nähdä ikkunasta edes vähän vihreää, tuntea luonnon kodissani. Kallio ja luonto kuuluvat yhtä huonosti yhteen kuin Suomen talvi ja valo. Silti olin päättänyt sinnitellä kodissani, se toimi hyvänä tukikohtana seikkailuilleni.
Linnunlaulu, sininen taivas ja meren liplatus. Tuo kolmikko toimii vastapainona, oman elämäni tasapainon tuottajana, sosiaaliselle ja menevälle viikolle. Viikon mittaan teen töitä ihmisten parissa, olen menevä ja työssäni palvelen jatkuvasti muita. Sunnuntai-ilta on hyvä hetki pysähtyä vain olemaan ja ottaa oma hetki itselle. Oma aika on tärkeää, tarvitsen sitä.
Kerrostalon ylimmän kerroksen ovi aukeaa. Oven toisella puolella seisoo lyhyt ja nuorekkaasti pukeutunut nainen. Vaikka en olekaan espanjalaisen poikaystäväni kanssa naimisissa, kutsun tuota lyhyttä naista anopiksi. Siinä hän nyt sitten on. Hän hymyilee ja antaa minulle kaksi poskipusua. Hän puhuu paljon, tietysti vain espanjaa. Ruostunut espanjan kielen taitoni on nyt kaivettava pois jostain kaukaisesta aivolohkosta, …
Espanjalainen Anoppila toivotti lämpimästi tervetulleeksi Lue lisää »
Kerroin vetäytyväni hetkeksi jo lähes perinteisesti pieneen retriittiin ja sen tein. Voin kertoa, että levoton sieluni kiittää.
