koti

Joulu, joka nosti pintaan syvän kiitollisuuden

On joulupäivä ja vuosi 2020 lähentelee jo lupaavasti loppuaan. Istun kehräävä Lily-kissa sylissäni, viltin alla lämmitellen, joululahjaksi saadut villasukat jaloissani. Kynttilät palavat ja pientä kotiani lämmittävä ilmalämpöpumppu hurisee tasaisesti. Olen virittänyt tunnelman mieleisekseni myös rentouttavan musiikin soittolistalla, jota kuuntelen joululahjaksi saadusta Bluetooth-kaiuttimesta, joka kestää myös vettä. Se saa jatkossa luoda kaunista äänimaisemaa myös rentouttaviin saunahetkiini …

Joulu, joka nosti pintaan syvän kiitollisuuden Lue lisää »

Taisteluväsymystä ja maljoja elämälle

Maaliskuisen Teneriffan aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, Atlantin valtameren kuohuessa taustalla. Kokonaisvaltainen onnentunne oli vallannut auringon lämmittämän kehoni. Luotto tulevaan oli kova, kaikki oli mahdollista. Iloinen 20-luku ja itsellenikin juuri alkanut uusi kierros auringon ympäri. Onneksi en vielä tiennyt.

koti

Boheemi kotini, turvasatamani – tältä siellä näyttää nyt

Kotini on turvasatamani. Se on paikka, jossa voi levätä ja ladata akkuja. Eilen kerroin teille ajatuksiani kodista ja uudesta kodistani, nyt raotan teille kuvien kera ovea kotini yksityiskohtiin. Yksityiskohtiin, jotka vaihtelevat samaa vauhtia kuin fiilikseni. Onneksi koti saa muuttaa muotoaan, elää vuodenaikojen ja tunnelmien mukaan.

koloveden kansallispuisto

Kohti kamalan ihanaa marraskuuta

Usein tähän aikaan vuodesta mieli on alkanut muuttolinnun tavoin tuntemaan tarvetta siirtyä kylmästä lämpimään. Siirtyä sinne, missä elämä on yhtä kepeää kuin lämpimässä tuulessa hulmuava hameenhelmani ja jossa luonto elää vehreässä loistossaan.

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa …

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa Lue lisää »

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt?

Istuin matkani viimeisenä päivänä nicaragualaisessa paikallisbussissa, niin sanotussa chicken bussissa. Yhdysvalloista tuodun keltaisen koulubussin nahkajäljitelmäpenkillä istuessani tunsin syvää kiitollisuutta. Silmät melkein kostuivat, kun taustalla soi espanjankielinen versio Lambadasta, kun ihmiset juttelivat keskenään ja tekivät toisilleen tilaa täpötäydessä bussissa, kun pyysin nuoren pojan viereeni istumaan espanjaksi tehdäksemme tilaa vanhemmalle naiselle. Siinä tavallisessa hetkessä huomasin tuntevani syvää …

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt? Lue lisää »

Hae