Tavattaisiinko 17 vuoden jälkeen?

Vuosi 1999 muutti elämäni suunnan. Lukukauden kestävä vaihto-oppilasvuosi Yhdysvaltojen Minnesotassa, Keskilännen kehdossa, ei tule koskaan piirtymään pois muistojeni maisemasta. Vietin suuren osan vuodesta koulun penkkejä kuluttaen, paikallisessa lukiossa opiskellen. Koska olin ja olen edelleenkin kiinnostunut vieraista kielistä, opiskelin joka ikisessä jaksossa saksaa. Saksaa opiskeltiin tietysti englanniksi ja välillä opin uusia sanoja samaan aikaan kahdella eri kielellä. Muistan edelleen opettaja nimen, Miss Hallberg. Nuorehko ja rempseä nainen sai välillä hermoromahduksen, kun ihmiset eivät osanneet ääntää sanoja oikein. Itsekin omaksuin amerikkalaisen tavan…

Aivan Köpispäissään

On olemassa paikkoja, joiden tunnelma virtaa endorfiinin lailla oman kehon jokaisessa solussa. Paikkoja, joihin saapuessasi olet saaapunut kotiin. Kööpenhaminasta tuli minulle sellainen paikka viimeistään ensimmäisenä sooloseikkailun keväisenä päivänä. Ah, ihana Kööpenhamina.

ukulele

Lainattu ukulele – syy palata Kööpenhaminaan

En tainnut vielä edes kertoa edessä olevasta matkastani Kööpenhaminaan, mutta istun nyt lentokoneessa paluumatkalla sieltä jo Helsinkiin. Sisälläni kihelmöi, olen rakastunut. Kööpenhamina osui ja upposi, se tuntui juuri niin hyvältä kuin jalat alta vievä kaupunkirakkaus voi parhaimmillaan tuntua.