37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

Kotikoloni ennen ja nyt – tässä on uusi huoneeni

Koti, onko sillä edes niin väliä? On sillä. Koti on paikka, jonne palaan matkojeni jälkeen lataamaan akkuja ja jossa tätä nykyä viihdyn levottomia teinivuosia huomattavasti levollisemmin ja paremmin. Uusi huoneeni on kokenut muodonmuutoksen ja kyllä kannatti.

Kurkistus Urban Jungle -kotiini

Koti on turvapaikka. Se on paikka, jonne on helppoa palata matkan jälkeen suunnittelemaan uusia matkoja. Lily-kissa on aina mieluisin kotona odottava tyyppi. Karvaisen ystävän lisäksi jaan kotini neljän muun ihmisen kanssa, joista yksi on toinen karvainen kaveri eli espanjalaiseni.

matkablogi urbaani viidakkoseikkailijatar

Yksiöstä huvilaan, sinkusta avovaimoksi

Vuosi sitten istuin pienessä yksiössäni Helsingin Kallion ytimessä. 22 neliömetriöinen sinkkukoppi urbaanilla kattonäkymällä oli alkanut tökkiä jo todella pahasti. Halusin nähdä ikkunasta edes vähän vihreää, tuntea luonnon kodissani. Kallio ja luonto kuuluvat yhtä huonosti yhteen kuin Suomen talvi ja valo. Silti olin päättänyt sinnitellä kodissani, se toimi hyvänä tukikohtana seikkailuilleni.