Tel Avivin kuvankauniilla Neve Tzedekin alueella sijaitsee kaupungin ja varmasti koko maan erikoisin museo, jonka omistaja on yhtä varmasti maan sympaattisin museoitsija.
Otat kädestäni kiinni ja johdatat takapihalle. Trooppisen metsän äänimaisema ympäröi meitä, sirkat sirittävät ja sammakot kurnuttavat. Istumme hiljaa alas. Olemme hiljaa. Otat taas kädestäni kiinni, sanaakaan ei sanota. Molemmat tietävät sen sanomattakin, olen lähdössä. Nyt, pitkän ajan päästä, minä olen täällä ja sinä siellä. Kaksi ihmistä aivan erilaisissa todellisuuksissa, kaukana toisistaan. Osittain kaikki oli kai vain kuvitelmaa, rakennettua totuutta ja mielikuvaa. Nyt vain kasa kauniita ja ajan kultaamia muistoja, jotka olivat todellista totta edes hetken. Silti tasaisin väliajoin muistan sinut.…
Haluaisitko matkustaa niin, että myös paikallinen yhteisö hyötyy matkastasi? Haluaisitko kurkistaa kulissien taakse muutaman päivän ajan ja olla osana paikallista perhe-elämää vaikka Nicaraguassa? Suomalainen Duara Travels avasi juuri uuden majoittavan kylän Nicaraguaan, aktiivisen tulivuoren juurelle, Ometepen saarelle.
En tainnut vielä edes kertoa edessä olevasta matkastani Kööpenhaminaan, mutta istun nyt lentokoneessa paluumatkalla sieltä jo Helsinkiin. Sisälläni kihelmöi, olen rakastunut. Kööpenhamina osui ja upposi, se tuntui juuri niin hyvältä kuin jalat alta vievä kaupunkirakkaus voi parhaimmillaan tuntua.
Nämä silmät, nämä kasvot, olen kuvannut Andamaanien saarilla Intiassa. Saaret ovat yhdet maailman kauneimmista ja samoilla saarilla kohtaamani ihmiset yksiä maailman vieraanvaraisimmista ja avoimimmista. Etenin saarten nuoret pojat ovat kenties maailman valokuvauksellisimpia, nauttiessaan poseerauksesta Bollywood-tähtien tapaan.
Muistatteko tarinan anteliaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta? Tarinan avoimuudesta ja ennakkoluulottomuudesta? Tarinan siitä, kun pieni tutkimusmatkani vei minut paikallisen perheen kotiin Sri Lankalla? Nyt on tuon tarinan jatko-osan vuoro.
Kuinka pitkälle pitää matkustaa, että kyseessä on matka? Onko kotimaassa tehty matka edes oikea matka ja lasketaanko se matkaksi? Voisiko eräänlaiselle matkalle lähteä, jos astuisi ainoastaan ulos kotiovestaan? Tartuin Timo Wildernessin Travel near/neighbour challenge -haasteeseen ja matkustin mahdollisimman lähelle.
Olen lähdössä viikon päästä matkalle. Tämä tulee olemaan minun ja espanjalaisen ensimmäinen yhteinen matka Suomen rajojen ulkopuolelle. Saa nähdä, miten käy.
Paikallisiin ihmisiin tutustuminen matkoillani on minulle tärkeää. Se on paras tapa päästä lähemmäksi vierasta kulttuuria. Tällä kertaa kohtaaminen tapahtui Indonesian Lombokilla.
Ensimmäisellä sooloreppureissasin tutkin Malesiaa ja Indonesiaa pari kuukautta. Tuohon matkaan kuului uskomaton määrä toinen toistaan upeampia paikkoja ja toinen toistaan ikimuistoisempia kohtaamisia – etenkin kohtaamisiin on helpompi heittäytyä matkustettaessa yksin. Tämä kohtaaminen vei keskelle koskematonta kyläyhteisöä, kymmenien ruskeiden silmien katseen alle.
Sitä ei aina ajattelekaan, kuinka merkityksellinen yksi muka merkityksetön kohtaaminen voi olla. Joskus yksi ihminen tai yksi lause voi muuttaa päivän hyvästä huonoksi tai päinvastoin.
Kuinka usein me suomalaiset kutsumme ventovieraita kotiimme? Emme kovin usein. Toista on esimerkiksi Sri Lankalla, jossa sain kunniavieraan kutsun.
Olen unelmoija. Ihmisillä pitää olla unelmia, joita kohti mennä. Itsekin pyrin haaveilun lisäksi myös toteuttamaan näitä unelmia, mitä ikinä ne milloinkin ovat. Nyt kyse ei ole kuitenkaan minun unelmistani. Kerron teille kahden miehen unelmasta. He ovat Tuk Tuk Travellers eli Juho ja Pyry, kaksi aktiivisesti sirkusta harrastavaa tyyppiä ja seikkailijaa, jotka aikovat ajaa kolmipyöräisen menopelin Thaimaasta Suomeen.