rakkaus

Rakkautta vain

Se iski vasten kasvojani marraskuisena torstaina kuin salama kirkkaalta taivaalta, se maailman yksinkertaisin totuus. Kävellessäni marraskuista Laivurinkatua ymmärsin pahimmankin marrasmyrskyn olevan voitettavissa, jos elämässä on rakkautta ja monen asian tuntuvan tyhjältä ja merkityksettömältä, jos siitä on puutetta. Esimerkiksi rakastavassa sylissä, toisen ihmisen läheisyydessä, kaikki tuntuu kauniimmalta.

Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

Kesän viimeinen viikko, kesän kaunein viikko

Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.

Se kaunis muisto meistä

Otat kädestäni kiinni ja johdatat takapihalle. Trooppisen metsän äänimaisema ympäröi meitä, sirkat sirittävät ja sammakot kurnuttavat. Istumme hiljaa alas. Olemme hiljaa. Otat taas kädestäni kiinni, sanaakaan ei sanota. Molemmat tietävät sen sanomattakin, olen lähdössä. Nyt, pitkän ajan päästä, minä olen täällä ja sinä siellä. Kaksi ihmistä aivan erilaisissa todellisuuksissa, kaukana toisistaan. Osittain kaikki oli kai vain kuvitelmaa, rakennettua totuutta ja mielikuvaa. Nyt vain kasa kauniita ja ajan kultaamia muistoja, jotka olivat todellista totta edes hetken. Silti tasaisin väliajoin muistan sinut.…

gili trawangan

Kerro se hänelle nyt

Tietävätkö rakkaimpasi, mitä heistä ajattelet? Tietävätkö lähellä ja kaukana olevat tärkeät ihmiset, että ajattelet heitä viikoittain, kuukausittain tai jopa jatkuvasti? Jos he tietävät, tietävätkö he mitä ajattelet? Jos eivät, kerro se heille, kerro se hänelle. Tee se nyt.

Unelmieni Tarzan

Olen käyttänyt sanaa Tarzan kuvailemaan päiväunieni miestä jo pidempään. Tarzan on sellainen saarimies tai luolamies. Sellainen karhuja ja alligaattoreita vastaan tarvittaessa taisteleva, Machete-veitsi takataskussaan kulkeva vahvarakenteinen veijari. Sellainen, joka päättää tehdä ja tekee. Sellainen itsevarma, mutta pröystäilemätön luonnonlapsi. Hiukset ovat luultavasti pitkät ja Tarzan pukeutuu kepeästi, luonnollisista materiaaleista tehtyihin vaatteisiin.

On muutosten aika

Muutos, olet luonani. Olet tehnyt hidasta ja silti varmaa tuloasi jo pidempään, mutta nyt olet perillä. Voisiko tätä kaikkea nimittää elämän seitsemän vuoden sykliksi tai Intian mytologian mukaan Jumalatar-Kalin vuodeksi. Vuosi 2017 on numerologiassa uuden alun aika (2+0+1+7= 10 / 1+0 = 1). Numero yksi tarkoittaa uuden alkua, vanhasta luopumista. Siitä on omassa elämässänikin nyt kysymys, monella saralla.

Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen. Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman…

Pohjolan metsien Tarzan – espanjalaisestani tulee eräopas!

Espanjalaiseni tuli Suomeen alun alkaen töiden perässä. Työt matkailualalla loppuivat vuoden vaihteessa ja maailma heitti eteen suuren kysymysmerkin tulevaisuuden suhteen. Mitä tehdä, minne mennä ja miten pärjätä taloudellisesti? Kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu aina samalla sekunnilla. Työttömyys on ollut luonnossa ja surffaten onnellisimpia hetkiään kokevalle espanjalaiselle poikaystävälleni tilaisuus miettiä hieman, mitä hän elämältään edes haluaa. Tieto englanninkielisestä eräopaskoulusta kaikui korviimme ja sillä hetkellä ruskeat nappisilmät loistivat. En tiedä ketään, joka olisi yhtä kiinnostunut sienten kasvupaikoista, vuolemisesta, luonnossa liikkumisessa, kasvien…

Tavattaisiinko 17 vuoden jälkeen?

Vuosi 1999 muutti elämäni suunnan. Lukukauden kestävä vaihto-oppilasvuosi Yhdysvaltojen Minnesotassa, Keskilännen kehdossa, ei tule koskaan piirtymään pois muistojeni maisemasta. Vietin suuren osan vuodesta koulun penkkejä kuluttaen, paikallisessa lukiossa opiskellen. Koska olin ja olen edelleenkin kiinnostunut vieraista kielistä, opiskelin joka ikisessä jaksossa saksaa. Saksaa opiskeltiin tietysti englanniksi ja välillä opin uusia sanoja samaan aikaan kahdella eri kielellä. Muistan edelleen opettaja nimen, Miss Hallberg. Nuorehko ja rempseä nainen sai välillä hermoromahduksen, kun ihmiset eivät osanneet ääntää sanoja oikein. Itsekin omaksuin amerikkalaisen tavan…

clarion helsinki

Parisuhteen vuosijuhla Clarion-hotellissa

Siitä on nyt aika lailla tasan kaksi vuotta, kun eräs nappisilmäinen maailmanmatkaaja liittyi elämäni seikkailuseuraksi. Parrakas surffarimies ilmestyi blogissanikin kuvioihin joskus noihin aikoihin, värittämään uudella tavalla sinkkunaisen seikkailuja ja syviä pohdintoja. Juhlistimme vuosipäivää Clarion-hotellissa.

matkailu, ikävä ja elämä

Ikävöidään vaan

Olen tottunut omaan tilaan ja itsenäisyyteen. Nautin seurasta, mutta tarvitsen myös omaa rauhaa, aikaa omien ajatusten kuulemiselle. Kampaajan työssäni olen koko ajan sosiaalinen ja palvelen asiakkaita, kotona kaipaan sille vastapainoa. Ennen koti oli hiljainen paikka, jossa vain kissa odotti minua kuin kuuta nousevaa. Nyt, viimeisen kahden kuukauden aikana, kotona minua on odottanut toisenlainen karvanaama, espanjalaiseni.

Galician matka

Espanjalainen Anoppila toivotti lämpimästi tervetulleeksi

Kerrostalon ylimmän kerroksen ovi aukeaa. Oven toisella puolella seisoo lyhyt ja nuorekkaasti pukeutunut nainen. Vaikka en olekaan espanjalaisen poikaystäväni kanssa naimisissa, kutsun tuota lyhyttä naista anopiksi. Siinä hän nyt sitten on. Hän hymyilee ja antaa minulle kaksi poskipusua. Hän puhuu paljon, tietysti vain espanjaa. Ruostunut espanjan kielen taitoni on nyt kaivettava pois jostain kaukaisesta aivolohkosta, tulen tarvitsemaan sitä seuraavina päivinä.

Olen se, joka lähtee

Olen tottunut olemaan se, joka lähtee. Yleensä minä olen se, joka pakkaa laukkunsa ja jättää muut odottelemaan. Olen jättänyt taakseni perheenjäseniä, poikaystäviä, lomaromansseja ja rakkaita ystäviä.

Menemisen yliannostus

Onko mahdollista saada hetkellistä yliannostusta menemisestä? Miten ihmeessä levottoman sielun omaava ja elämyksiä janoava seikkailijatar voi taas kaivata pysähtymistä ja paikoillaan olemista?

Writer’s block tai jotain

Yleensä matkan jälkeen aloitan kertomalla kuulumiset ilosta hihkuen ja ylistyssanoilla. En tiedä, mitä nyt on tapahtunut. Palasin Sri Lankan ja Malediivien yhdistelmämatkalta ja huomaan kuvailevani matkaa sanoin “erilainen” ja “kontrastinen”, mutta silti “upea”.