Musta kasvomaski, jonkalaisesta kuvittelin jo liian pitkään jatkuneen huonon suhteen jälkeen voivani irrottautua lopullisesti, peittää puolet kasvoistani ja muuttaa hengityksen normaalia raskaammaksi. Hetkellisen vapauden tarjonnut lentokoneen termospullossa muhinut ja maitojauheella paranneltu kahvi on nautittu ja noin neljän tunnin lentoa kohti Barcelonaa on jäljellä puolet. Lentokoneen turvavyövalo on juuri sytytetty ilmatilaa mylläävän turbulenssin vuoksi ja korviini olen painanut kadonneiden vastamelukuulokkeiden sijasta Tokmannin halvimmat nappikuulokkeet. Kuulokkeista Spotify toistaa niitä kuutta biisiä, jotka olin ehkä vuosi sitten vahingossa ja tavallaan onneksi ladannut toimimaan…
Hattaraiset pilvet jäävät leijumaan alleni, jonnekin merenpinnan ja taivaan välille. Lentokone etenee yhä kauemmaksi Teneriffan saaresta, jossa olen viettänyt viimeiset seitsemän päivää. Loma on historiaa, arki lipuu luokseni jo kovaa vauhtia. Vain yhden viikon loma voi irrottaa arjesta, saada hyppäämään täysin erilaiseen todellisuuteen ja unohtamaan kaiken, mitä on taakseen jättänyt. Lomilla en kaipaa kotiin, olen täysin irrallaan kaikesta, myös mukavista asioista. Unohdan jopa merenrantakotini ja kissani.
Tämän talven the matka on lyhyempi ja lähemmäs kuin monena viime vuosista, suorastaan poikkeuksellinen. Laukku on pakkaamatta, vaikka huomenna on tarkoitus nousta lentokoneeseen, suuntana tällä kertaa Kanariansaarten Teneriffa. En uskalla olla innoissani vielä, pieni epävarmuus on läsnä. Jännitän uutisia seuraten, rauhoittuvatko Kanariansaarilla riehuvat hiekkamyrskyt ja pääseekö koneeni edes matkaan. Tänään koko Teneriffan lentokenttä on suljettu.
Barcelona on täynnä tunnelmallisia ravintoloita. Joskus sattuma vie juuri oikeaan paikkaan juuri oikealla hetkellä ja voi löytää täydellisen ravintolahetken.
Oletko kuullut Espanjan rannikolla sijaitsevista Cies-saarista? Atlantin valtameren syleilyssä sijaitsevilla saarilla sijaitsee the Guardianin maailman parhaimmaksi rannaksi nimeämä ranta. Rodasin valkohiekkainen ranta ei suinkaan ole ainoa Galician rannikolla sijaitsevien Cies-saarten vetonaula. Roomalaiset ovat aikoinaan nimenneet jopa koko saariryhmän jumalten saariksi.
Jos kerran tykkää jostakin kaupungista, jos se edustaa yhteistä rakkautta ja jos se on ollut aikoinaan ensimmäinen yhteinen matkakohde, miksei siellä menisi ja päräyttäisi naimisiin? Etenkin, jos siihen on mahdollisuus. Tällä kertaa kaupunkiuhri oli Katalonian eläväinen Barcelona, yksi omista suosikkikaupungeistani jo vuosien takaa. Siellä oli häät, pienet suuret häät.
Espanjan Galicia on pullollaan suloisia kalastajakyliä. Yksi suosikeistani on nimeltään Corrubedo.
Oletko sinä järki- vai tunnepohjainen eläjä? Päteekö sama tavassasi matkustaa? Luetko karttoja ja suunnittelet tarkkaan vai kuljetko päämäärättömästi ja spontaanisti, intuitionkin kuljettamana?
Kun Suomessa nyt pari vuotta asunut espanjalaiseni kertoi kotikunnastaan, hän puhui siitä kuin mistä tahansa pienestä paikkakunnasta. Puheessa ei ollut ylistäviä sanoja, eikä hän kotikunnastaan puhuessaan yleensä maininnut muuta kuin läheisen meren surffiaaltoineen.
Ranskan ja Espanjan roadtrip päättyi noin viikko sitten ja olen palannut arkeen. Olo on ollut tämän viikon levoton ja jopa hermostunut. Miksi ihmeessä? Yleensähän palaan matkoilta silmät loistaen ja virtaa täynnä. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut?
Matkailuautolla tehty reissu Espanjan Galiciassa alkaa tulla päätökseen. Mitä kuului viimeisten päivien ohjelmaan?
Matkailuautomatka Euroopassa jatkuu ja näihin päiviin on mahtunut haasteita. Tänään matka vie muun muassa upeaan Ribadesellan kaupunkiin.
Tämän päivän matkaosuus Euroopan road tripilla vie Espanjan vuoristoon, Picos de Europa -vuoristoon.
Espanjan rannikko on täynnä upeita surffikyliä, joista moni ei ole koskaan kuullutkaan. Tämän päivän road trip vie San Vicenteen.
Atlantin rannikko Ranskasta Espanjan kautta Portugaliin asti on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä rantakaupunkeja.
Matkailuautoreissu Espanjassa vie tänään San Sebastianin kaupunkiin, jossa punaisella matolla tallailee Richard Gere.
Espanjalle kuuluva Mallorcan saari on upea paikka, joka sopii monenlaisille matkailijoille.
Espanjan Galicia on koti sadoille pienille kalastajakylille. Kylät ovat toinen toistaan värikkäämpiä ja söpömpiä, meri ympäröi niistä jokaista.
Kerrostalon ylimmän kerroksen ovi aukeaa. Oven toisella puolella seisoo lyhyt ja nuorekkaasti pukeutunut nainen. Vaikka en olekaan espanjalaisen poikaystäväni kanssa naimisissa, kutsun tuota lyhyttä naista anopiksi. Siinä hän nyt sitten on. Hän hymyilee ja antaa minulle kaksi poskipusua. Hän puhuu paljon, tietysti vain espanjaa. Ruostunut espanjan kielen taitoni on nyt kaivettava pois jostain kaukaisesta aivolohkosta, tulen tarvitsemaan sitä seuraavina päivinä.
Jos kuvailisin Galiciaa värillä, sen väri olisi ehdottomasti vihreä. Sellainen moniulotteinen ja monisävyinen vihreä. Jos puhuisin Galiciasta keväällä, sen väri olisi myös keltainen, en nimittäin ole koskaan nähnyt niin paljon keltaisia kukkia kuin keväisessä Galiciassa näin.
Miltä tuntuu painaa paljaat varpaat meren aaltojen kostuttamaan hiekkaan Atlantin rannalla, Galiciassa? Hiekkaan, jonka pintaan jätät oman jalkapohjasi jäljen, oman rantakävelysi tarinan? Hiekkaan, joka on kuin tyhjä canvas, johon kukaan muu ei ole hetkeen koskenut?