Syvä matkailu ei ole tavoite, jonka voi saavuttaa. Se on suunta, johon voi matkailijana kääntyä. Se vaatii aikaa, kokemusta ja halua katsoa pintaa syvemmälle.
Meistä monelle matkailu ja seikkailu maailmalla alkaa liikkeestä: kartasta, kohdelistasta ja halusta nähdä mahdollisimman paljon. Minullekin se oli pitkään sitä, matkustin vuosia haluten aina uusiin paikkoihin, kokemaan mahdollisimman paljon.
Vuodet kuluivat reissuja janoten, maisemia vaihtaen, nähtävyyksiä keräten ja kokemuksia kasaamalla. Jossakin kohtaa rinkkaa pakatessa ja purkaessa alkoi syntyä uudenlainen tunne. Ehkä matkoilla voi olla myös toisenlainen rytmi, toinen syvyys. Tästä oivalluksesta alkoi se, mitä kutsun syväksi matkailuksi. En oikeastaan vielä edes ymmärtänyt, että tämähän on matkailuni tapa ollut jo yllättävän pitkäänkin. Hitaan matkailun teemasta olen kirjoitellut blogiini jo vuonna 2017.
Syvä matkailu on enemmän kuin paikkojen näkemistä
Syvä matkailu ei ole yksi matkailun muoto muiden joukossa, vaan pikemminkin asenne ja tapa olla liikkeessä tässä kiehtovassa maailmassa. Oikeastaan en edes tiedä, onko san virallinen vai itse itselleni kehittämä.
Se on holistista, monella tavalla kokonaistavaltaista. Huomio ei matkoilla tai matkoja ajatellessa kohdistu vain paikkoihin, vaan myös aikaan, ihmisiin, ympäristöön ja omaan sisäiseen kokemukseen. Se on moniulotteista matkailua, jossa maiseman lisäksi tarkastellaan vaikutuksia ja yhteyksiä myös omaan itseensä. Omaan itseen reflektoinnin lisäksi pyritään myös matkustamaan huomioonottavammin myös ympäristöä ja paikallisia yhteisöjä kohtaan.
Näkemisestä syvempään ymmärtämiseen matkailun kautta
Syvä matkailu syntyy usein vasta kokemuksen myötä. Harva aloittaa matkoista haaveilun toivomalla suketamista jonkun maan kulttuurin kiemuroihin tai toivoo kuuluvansa jonnekin.
Kun on matkustanut tarpeeksi, alkaa ymmärtää, ettei elämänkään taika avaudu suoritamisen vaan läsnäolon kautta. Sen kun muistaisi itsekin arjessa. Näkeminen ei pikku hiljaa enää riitä. Mukaan tulee tarve ymmärtää pintaa syvemmin ja alkaa jo oppia kysymään näitä kysymyksiä. Miksi tämä paikka on tällainen? Miten ihmiset täällä elävät arkeaan? Millaisia jälkiä oma läsnäoloni jättää paikkaan sekä sen ihmisiin ja millaisia jälkiä matka jättää minuun?
Syvä matkailu syntyy usein vasta kokemuksen myötä. Harva aloittaa matkoista haaveilun toivomalla suketamista jonkun maan kulttuurin kiemuroihin tai toivoo kuuluvansa jonnekin.
Jossakin vaiheessa, ainakin omalla kohdallani, matkailu hidastui luonnostaan. En enää halunnut tehdä tiukkoja suunnitelmia ja ahtaa suunnitelmaa täyteen. Olikin tärkeää jättää tilaa sattumalle, upeille keskusteluille ja ympäristön havainnoinnille. Matkojen parhaat hetket olivatkin pieniä lösnäolonhetkiä ja toisaalta, uteliaisuuden siemenen kylvemisiä.
Kuka olisikaan arvannut, että jossakin mieleni perukoilla kehittyneet haaveet tutustua vaikka Pariisiin tai Lissaboniin pintaa syvemmin, tarkoittikin syväsukellusta Kairoon ja Egyptin kulttuuriin.
× Vinkki: Haaveiletko Egyptistä? Anna minun suunnitella matkaasi! ×
Kestävyys sisäisenä ja ulkoisena kysymyksenä
Syvä matkailu on kestävää, mutta ei vain ympäristön näkökulmasta. Toki se huomioi parhaimmillaan ekologiset valinnat, paikallisen talouden ja kulttuurin kunnioittamisen. Vastuullisen matkailijan viittaa en silti uskalla enää täysin kantaa, siinä on suuret saappaat täytettävänä.
Holistinen matkailu kysyy myös, miksi matkustan. Pakenenko arkea vai etsinkö yhteyttä? Haenko ärsykkeitä vai ymmärrystä? Pitkään ärsyynnyin ajatuksista, joiden mukaan matkailu on jonkin pakenemista. Edelleen haluan olla eri mieltä ja sen sijaan kokea, että matkailu on uteliaisuutta ja vastauksien etsimistä oman kuplansa ulkopuoleltakin.
Holistinen matkailu kysyy myös, miksi matkustan. Pakenenko arkea vai etsinkö yhteyttä?
Maailmaa avartavaa, myös sisäänpäin
Syvä matkailu avartaa omaa maailmaa ja auttaa ymmärtämän eritaustaisten yksilöiden erilaisuutta, mutta samalla se pakottaa katseen myös sisäänpäin. Kun näkee läheltä täysin erilaisia tapoja elää ja olla, joutuu väistämättä tarkastelemaan omia oletuksiaan ja ennakkoluulojaan, myös kyseenalaistamaan omia totuuksiaan. Välillä se on todella epämukavaa, mutta juuri siinä kai piileekin matkailun kasvattava voima.
Voitte vain kuvitella, miten monenlaisia totuuksia ja jopa arvoja olen Egyptin kautta joutunut tarkastelemaan. Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää tai omaksua. Riittää, että antaa tilaa moninaisuudelle ja hyväksyy sen, ettei oma näkökulma ole ainoa. Maailma on harvoin mustavalkoinen ja jos kaiken olisi oppinut ja ymmärtänyt, mitä järkeä olisi enää edes matkailussa?
Ja kyllä, välillä tarvitsee myös vain puhtaasti lomaa. Jokaisella lomamatkalla ei tarvitse olla elämän tutkimusmatkailijana oppimassa ja ymmärtämässä.
× Vinkki: Joko seuraat minua Tiktokissa? ×
