Suomen kirkasvetisimpien järvien metsästys

Suomen luonto kätkee sisäänsä upeita paikkoja. Tämän kesän missioni on ollut bongailla kirkasvetisiä järviä. Uusin kirkasvetinen järvilöytöni on Lopen Iso-Melkutin.

Luulitte ehkä lukevanne seuraavaksi Turkin seikkailuistani, mutta ettepäs luekaan. Tuttuun tapaan juttuni eivät kulje kronologisessa järjestyksessä, kuten eivät kulje mieleni myllerryksetkään. Aion kertoa teille Turkin rannoista, Välimeren salaisuuksista ja muusta mukavasta aivan pian, mutta nyt ruska-ajan puskiessa päälle on hyvä hetki vinkata vielä ainakin yhdestä kotimaamme retkikohteesta, kirkasvetisestä sellaisesta.

Kerroin teille hetki sitten Etelä-Suomen kirkasvetisimmästä järvestä, Sääksjärvestä. Tuon järviretken innoittamana huristelimme matkailuatollamme Lahden Caravan-messujen jälkeen pikavisiitille toisen kirkasvetisen järven seudulle, tällä kertaa Kanta-Hämeen Lopelle.

Virallinen kohteemme oli Iso-Melkutin, jolle mennessämme kysyin neuvoa: ”Missä se Iso-Mölkytin on?”. Melkutin tai Mölkytin, samapa kai tuo. Kurvailimme pitkin kauniita maalaismaisemia. Järviä tuntui olevan joka puolella; ei ihme, että virallinen kohteemme ei löytynyt niin helpolla.

Luulimme oikeastaan saapuneemme Iso-Melkuttimen järvelle jo turhankin aikaisin. Oikeasti emme vielä olleet edes perillä. Parkkeerasimme auton erään kirkasvetisen järven uimarannalle, jossa olimme ainoat ihmiset. Vedessä lillui hylätty vene, laituri vei matalassa vedessä kauas veden päälle ja alkavan ruskan sävyt heijastuivat läpikuultavan veden pintaan. Paikka oli kaunis ja koimme olevamme maailman ainoat ihmiset omassa paratiisissamme.

Jossakin vaiheessa pilvilinna murtui ja sain kuulla ohikulkijalta, että kyseessä ei ole etsimämme paikka. Paikka ei ollut Iso-Melkutin. Silti, olimme saattaneet löytää jotakin vieläkin parempaa. Meille juuri tuo laituriranta oli täydellinen. Sen nimeä en tiedä, ei kai sillä ole väliäkään.

Koska olimme päättäneet mennä Iso-Melkuttimelle, matka jatkui. Hieman kiiressä kurvailimme pitkin sympaattisia teitä ja pysähtelimme välillä matkan varrella kuvaamaan. Mieleeni jäi erityisesti Kaartjoen alue, jossa kulkee melonta- sekä vaellusreittejä. Muuallakin kulki vaellusreittejä ja koko alue kokonaisuudessaan kutsui tutkimaan.

Tien vieressä näkyi myös lentokenttä, Räyskälän lentokenttä. Sekin vaikutti kiinnostavalta paikalta, mutta tällä reissulla aikaa ei ollut perehtyä asiaan paremmin – ehkä ensi kerralla. Kentällä voi ihastella esimerkiksi purjelentäjien taidonnäytteitä.

Kirkasvetisen Iso-Melkuttimen retkeilyreitit

Melkuttimien reitit alkavat Tauluntieltä, josta rantaan on matkaa hieman alle kilometrin verran. Tien vieressä on parkkipaikka, josta on hyvä jatkaa matkaa jalan. Suuntasimme hieman kiireessä ihastelemaan järvien aluetta. Järviä oli useampi, mutta viimein löysimme etsimämme.

Iso-Melkutin todellakin on kirkasvetinen ja kaunis, juuri kuten sen olin kuvitellut. Suomimaisemaa parhaimmillaan! Alueen vesistössä harrastetaan myös laitesukellusta, vaikka Suomen vesistöjen kalakanta onkin aika köyhää verrattuna trooppisten vesien vastaavaan.

Järven alue oli hiljainen, olimme parin sukeltajan lisäksi ainoat ihmiset. Puut heijastuivat peilikirkkaan veden pintaan ja aurinko alkoi laskea puiden taakse. Tikka tai Palokärki koputteli puuhun ja tunnelma oli maaginen. Löysimme alueelta kaksi laavua, jotka sijaitsevat täydellisyyttä hipovilla paikoille, veden äärellä.

Koko Lopen seutu vaikutti todella kauniilta ja kiinnostavalta. Miten on edes mahdollista, että olen jättänyt niin kauniin paikan kokematta näinkin pitkään. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Onko Iso-Melkutin sinulle tuttu paikka? Entäs Lopen alue? Vinkkailkaahan ihmeessä minulle myös lisää näitä kristallivetisiä järviä ja lampia!