Sri Lankan rannat houkuttelvat turisteja, mutta ovatko kaikki omaan makuuni? Esittelyssä Unawatuna.
Sri Lanka on noussut viime vuosina uuteen kukoistukseen maan rauhoituttua sisällissodan jälkeen. Maa on tunnettu rannoistaan. Kullankeltaista hiekkaa kilometri toisensa perään voi löytää pitkin maan rannikkoa. Onko sitten turismin lisääntyminen hyvä vai huono juttu, sitä en tiedä.
Useat eteläisen Sri Lankan rantakohteista sijaitsevat aivan vilkkaan tien varressa, mikä säikäytti minut ensimmäisellä Sri Lankan reissullani. Myöhemmin yllätyin, miten vähän tai ei ollenkaan meluisan tien melu kuuluu rannoille.
Yksi aivan tien varressa, melkein tien takana piilossa, sijaitseva rantakohde on noin 150 kilometriä Colombon lentokentältä etelään (julkisilla kulkuneuvoilla tähän matkaan menee noin kolme tuntia ja hinta esimerkiksi junalla on vain muutaman euron) sijaitseva Unawatuna.
Olin kuullut Unawatunasta sekä hyvää että huonoa. Olen oppinut, että Sri Lankalla on lukuisia rantakohteita, jotka ovat mielestäni tuotteistettu pilalle. Ravintolat ovat ylihinnoiteltuja, ruoka on mautonta, kaikki aitous on kadonnut, rannoilla parveilee elantoaan tavoittelevia kaupustelijoita liiaksi asti ja vieri vieressä on muovituoleja. Tällaiset kohteet eivät ole minua varten – etenkään, jos ne on tehty vain ja ainoastaan turistien toiveita tyydyttämään.
Mitä löytyy Unawatunasta?
Unawatunassa on suuri ranta. Rannalla on vieri vieressä ravintoloita ja hotelleja. Hotellit etenkin rannalla ovat melko persoonattomia, minuun ne eivät tehneet vaikutusta. Itse suuntasin Unawatunaan päivänä, jolloin kaipasin matkan toiseksi viimeiselle päivälle helppoa lomailua ja jopa hemmottelua.
Olin ymmärtänyt, että Unawatuna voisi olla täydellinen kohde tällaiseen. Söimme aamiaisen paikassa, jossa saimme vaihteeksi niin sanottua parempaa kahvia. Siitä sai tietysti maksaa tuplasti tai triplasti verrattuna tavalliseen srilankalaiseen kahviin. Olisiko kahvin hinta lähennellyt jo Suomen vastaavan hintaa?
Söimme aamiaisen paikassa, jossa oli kaikki puitteet täydellisyydelle, mutta jotain puuttui. Se jokin on sielu. Sielu puuttui. Liian turistoituneessa paikassa en saanut mistään oikein kiinni. Olenko tullut vain ronkeliksi vai mitä, mutta jokin ei vain toiminut.
Ympärillä parveili kaupustelijoita ja koin suurta vääryyttä tilanteesta, että jouduin jatkuvasti kieltäytymään jonkinlaisen tavaran ostosta, samalla syöden kallista aamiaistani. Silti, ei raha puissa kasva meilläkään. No joo, koin huonoa omaatuntoa silti. Kontrasti oli minulle tuolla hetkellä liian suuri.
Se, mikä Unawatunassa on positiivistä on hemmottelupuoli. Pienestä kylästä löytyy paljon kivoja kahviloita, kauppoja, koruja, ravintoloita ja kauneushoitoloita. Kyllä minäkin välillä kaipaan reissussa juurikin sellaista länsimaiseen makuun tehtyä luksusta. Ei se ole pelkästään huono asia, kunhan se on toteutettu jotenkin edes toimivasti.
Unawatunan kohokohta oli ehdottomasti ihanaakin ihanampi hemmotteluhoito Sanctuary Spa -hoitolassa. Kauniisti ja eteerisesti sisustettu spa huusi nimeäni, enkä voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Jalkahieronta tuli tarpeeseen, olinhan tarponut rinkka selässä jo pari viikkoa.
Se, mikä Unawatunassa on positiivistä on hemmottelupuoli. Pienestä kylästä löytyy paljon kivoja kahviloita, kauppoja, koruja, ravintoloita ja kauneushoitoloita.
Pienen kadunpätkän päässä oleva hoitola oli rauhoitttava ja hygieeninen. Jalkahieronnan minulle tehnyt mies hoiti työnsä hyvin ja ammattimaisesti. Kaikki oli kaunista ja siistiä. Hieronnan jälkeen sain käteeni kookoksen, olo oli taivaallinen. Hintaa tälle hieronnalle tuli noin 20 euroa eli ei aivan ilmaista, mutta hyvästä työstä voi maksaa.
Koska pääsin hemmottelun makuun, poikkesin jalkahieronnan jälkeen vielä toiseen saman kadun varrella sijaitsevaan. Carpe diem ei ollut yhtä kaunis tai eteerinen, mutta se näkyi myös hinnassa. Otin 20 minuuttia kestävän päähieronnan. Pitihän minun kampaajana testata ayurvedinen hieronta. Hintaa tällä hieronnalla oli noin seitsemän euroa ja oli tämäkin hieronta nautinto. Paikka on enemmänkin paikallinen, mutta sellaistakin kannattaa tukea.
Unawatunan parhaat palat ovat kylän ulkopuolella
Olimme Unawatunassa vain muutaman tunnin ja oma kokemukseni on suppea. Voisi olla, että ensi kerralla kokisin paikan aivan eri tavalla. Lähtökohtaisesti en suuntaisi sinne päivää tai paria pidemmäksi aikaa, mutta helppoutta kaipaavalle lomailijalle se on varsin toimiva paikka. Ainakin kannattaa harkita jonkin sortin hemmottelua yhdessä lukuisista hoitoloista. Ensi kerralla suuntaisin snorklailemaan rannalle nimeltä Jungle beach. Myös läheinen Mirissan salainen Secret Beach kannattaa pistää korvan taakse, siitä juttua täällä.
Hei! Etsimme rantaa viikoksi. Olisiko tuo Mirissan Secret beach kiva viikoksi? Haluaisimme rauhallista, aitoa rantaa, jossa voi uida. Kuitenkin olisi kiva, että rannalla tai lähistöllä oli useampi kuin yksi ravintola, ettei tarvitse aina syödä samassa paikassa.
Moikka! Varmaankin Mirissa on tuossa tapauksessa paikka, jossa kannattaa majoittua. Secret beach on todella pieni, majoitusta ei siellä ole. Se on enemmänkin kävelyretki Mirissan rannalta. Rannalla on vilkkaampi ja rauhallisempi osa, etenkin hieman kauempana rannasta on edullisempaa ja saattaa olla myös rauhallisempaa. Mirissa, kuten moni Sri Lankan rantakohteista, on tuotteistettu. Aitous on rannan ulkopuolella. Mirissan rannalla on monta ravintolaa
Mikä ranta oli mielestäsi aidointa Sri Lankaa, jossa turistit eivät hypi silmille ja luonto on kaunista?
Niitä on kuules montakin! Hikkaduwan ranta on esimerkiksi niin iso (vaikka onkin vilkas), että samalta rannalta löytyy vilkasta ja rauhallista. Mirissan Secret beach on ihana ja pieni ranta, muutenkin eteläisellä Sri Lankalla on kauniita rantoja todella paljon. Turisteista ei ole haittaa, mutta Unawatuna ei ollut suosikkini muutenkaan. Tosin, mielläni sielläkin juuri nyt päivää paistattelisi :).