Niin se vain on, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mieletön Ahvenanmaan reissu on nyt tehty ja siitä riittää juttuja vielä pitkäksi aikaa, jahka pääsen takaisin kotiin. Se tosin tapahtuu vasta muutaman päivän päästä.
Olen juuri rantautunut Suomen Turkuun. Rentouttavan Ahvenanmaan jälkeen elämän tasapainon ylläpitäminen vaatii toisenlaisia huveja ja aion rokata täällä huomisesta lähtien seuraavat kolme päivää jo itselleni kesän perinteeksi muodostuneilla Ruisrock-festareilla.
Kuten tiedätte, olen spontaani liikkeissäni. Tämä tuli taas todistettua ja tästä kertoo ehkä se, että vielä eilen en tiennyt, missä yöni Turussa ollessani vietän. Vuokra-asunto löytyi, onneksi. Tuo asunto on tosin vuokrattu minulle ja sisarelleni vasta huomisesta lähtien ja minähän olen täällä jo tänään. Toisin sanoen minulla ei ollut vielä Turkuun pari tuntia sitten saavuttuamme hajuakaan siitä, missä tämän yöni viettäisin.
Sosiaalinen media laulamaan ja samaan aikaan aloin jo selailla, löytyisikö Turun Tinderistä (niin, se monille sinkuille tuttu deittailu-sovellus älypuhelimissa) ketään mukavanoloista reissaajaa, jonka sohvalla voisin tulevan yön punkata. Eipä löytynyt ja ei tuo sovellus taida muutenkaan olla rennon majapaikan etsimiseen se paras paikka. Kovin moni taitaa käyttää sitä aivan muuhun tarkoitukseen.
Tuttu matkabloggaaja (kiitos Veera) vinkkasi onneksi ystävästään, joka asuu Turussa. Täällä minä nyt istun, tämän ystävän ja hänen miehensä sohvalla. Käytännössä voisi siis sanoa, että olen täällä tavallaan sohvasurffaamassa.
Loistavaa, näköjään omassakin maassa voi siis sohvasurffata ja samalla tutustua uusiin, mukaviin ihmisiin. Minä ainakin avaan kotini ovet mielelläni välillä uusille ihmisille ja kannustan teitäkin tekemään samoin. Näköjään se toimii ihan kotimaassakin. Sharing is caring!
