Minkälaista on viettää yö Saharan tähtitaivaan alla?

Tähtitaivas tuikki. Kaupungin valoista ei ollut tietoakaan ja hiekka pöllysi. Yö Saharan autiomaassa oli unohtumaton kokemus, joka pitää kokea – edes kerran elämässä.

Kuinka monta juttua saa kirjoitettua yhden vuorokauden reissusta autiomaahan? Näköjään aika monta. Niin suuren vaikutuksen valtava Sahara teki tähän seikkailijattareen. Olen kertonut teille aamukahvista aavikolla, majoituksesta Saharassa, autiomaassa autoilusta, kangastuksista, kameliratsastuksesta ja auringonlaskusta. Vielä on vuorossa tältä erää viimeinen juttu: yö Saharan tähtitaivaan alla.

Olin kaukaisissa unelmissani haaveillut nukkumisesta autiomaassa, taivasalla.

Yö teltassa vai patja tähtitaivaan alla Saharassa?

Tämä unelma toteutui toukokuisella Marokon reissulla. Kerroin jo aiemmin, että meillä oli käytössä teltta, jota emme juurikaan asuttaneet. Jos kerran minulla oli vaihtoehtona Saharan reissullani nukkua ulkona, en edes harkinnut telttayöpymistä. Kuinka ainutlaatuisesta tilaisuudesta olisin luopunutkaan? Sitä en halunnut.

Kameliratsastusta ja jammailua, ennen yötä Saharassa

Kameliratsastuksen jälkeen sunnuntai-illan ohjelmaamme kuului herkullinen ateria perinteisessä nomadi-teltassa. Nälkä olikin jo kurninut vatsassa ja voitte vain kuvitella, kuinka hyvältä kaikki marokkolaiset herkut maistuivat. Njamskis.

Ruokailun jälkeen oli jamit. Telttapaikan pieni henkilökunta viihdytti meitä soittamalla perinteisiä soittimia ja laulamalla. Me soitimme, tai ainakin yritimme soittaa heidän kanssaan. Sunnuntai-iltoihini kuuluu Berliinissä ja välillä Helsingissäkin samantyyppiset musisointisessiot, mutta olihan fiilis saharalaisessa nomaditeltassa berberi-miehien ympäröimänä nyt aika eri maailmasta.

Vatsa täynnä ja mieli onnellisena roudasimme sänkyjemme patjat ulos teltasta, hiekalle. Me kolme, toisillemme vielä pari päivää sitten lähes tuntematonta skandinaavia, pistimme siskonpetin pystyyn ja painuimme pehkuihin, vilttien ja lakanoiden alle.

Minkälainen oli yö Saharassa?

Autiomaa viileni yllättävän nopeasti auringon laskettua. Alkuun pelkkä pussilakana olisi riittänyt, mutta se lepatti iltaa kohden nousseessa tuulessa niin kovasti, että sen päälle oli pakko laittaa painoksi viltti. Tuuli lennätteli hienoa hiekkaa ympäriinsä, aivan joka paikkaan.

Vuorauduin vilttini alle, huivi päähän kieriteltynä. Tungin lakanan reunat vartaloni alle, että tilaa hiekalle ei peittoni alla olisi. Ainoastaan silmät saivat olla ulkona peittoni ja huivini alta, halusinhan tuijotellla miljoonien ja miljoonien tähtien tähtitaivasta. Tuota tähtitaivasta ei himmennä ainutkaan valo ja voitte vain kuvitella sen tähtiloiston.

Siinä me sitten makoilimme. Silmissä oli hiekkaa, nenässä oli hiekkaa, kaikkialla oli hiekkaa. Silti, en voinut kuvitellakaan mitään parempaa. Katselimme taivasta, bongailimme tähdenlentoja. Näin muutaman, taisin jotain toivoakin. Fiilis oli sanoinkuvaamaton.

Uni ei meinannut tulla, en toisaalta olisi malttanutkaan heti nukkua. Tuuli tuiversi ja hiekka lensi. Jossakin vaiheessa puoliunessa kuulin ääniä. Samaan aikaan mietin, että olemme kyllä aika kaukana kaikesta. Jos jotain tapahtuisi, kukaan ei kuulisi huutoamme. Samaan aikaan yritin keskittyä vain nauttimaan olostani pilkkopimeässä autiomaassa, vaikka vähän pelottikin. Pian tajusin, että äänet olivat tulleet jossakin taka-alalla tallustelleista kameleista. Aikamoista.

Uni tuli ja maltoin jopa nukkua jossakin vaiheessa. En edes muista, kuinka monta kertaa olisin ennen nukahtamista halunnut nipistää itseäni. Olin nukkumassa Saharan autiomaan tähtitaivaan alla!

Aamulla heräsimme auringonnousun aikoihin. Hiekkaa oli joka paikassa. Miten se hiekka oli edes päässyt lakanoille, tyynyille, hiuspohjaan, iholle ja jopa kainaloihin? Silti, ei haitannut. Ei haitannut yhtään. Olin tehnyt jotakin, mitä mummona kiikkustuolissa muistella ja kertoilla jollekin sen hetken seikkailunhaluiselle maailmanmatkaajalle: ”Mummu on nukkunut yön Saharan autiomaassa ja katsellut tähdenlentoja tummalla Afrikan taivaalla”.

Under the stars of the Sahara

I love sleeping outdoors. When I got the chance to sleep under the stars of the desert of Sahara, I didn’t hesitate for a second.

After our amazing camelride in Morocco, in the Sahara, we had a delicious dinner in one of the traditional nomad tents at the Erg Chegaga desert camp. The dinind was accompanied by live music, played by real berber men. What a jam session, even us, three Scandinavian girls, took part in the playing and singing. Well, at least we tried.

Stomach full, and minds happy, we pulled our mattresses from our tent to the sand. We tucked ourselves inside the linen, and the rugs to hide from the blowing wind and from all the fine sand that was flying around. I also covered my head, only so that my eyes were not covered. For sure, I did not want to blindfold myself – I wanted to watch the millions and millions of stars in the sky. I wanted to search for the shooting stars.

I saw a few shooting stars. I think I even wished upon them. Wow, I was so happy. I was so lucky to be fulfilling one of my dreams to sleep in the desert. I was so lucky to be right there, watching the shooting stars. It all felt so unreal. I felt like I needed to pinch mysef, again.

In the morning when we woke up with the rising sun, the sand was everywhere. Really, everywhere. It was on our pillows, on my scalp, in my ears, in my nose, in my eyes – just everywhere. Still, I did not mind. It was an experienco to last for a lifetime. It was an experience to tell people, when I am old and grey: ”Gramma has spent a night under the sky of the desert of Sahara”.

Thank you Sahara Experience for inviting us!