Reppureissaaja resortissa

Mitä tapahtuu, kun öitään välillä jopa lentokenttien lattioilla nukkuva budjettimatkailija pääsee kokemaan aivan toisenlaisen tavan majoittua – luksusresortissa Langkawilla?

En pidä ajatuksesta, että ihmiset pistetään erinäisiin lokeroihin. Olenko reppureissaaja, travelleri, turisti vai mikä minä oikein olen? Voin olla kaikkia tai en mitään niistä. En ainakaan halua aivan mustavalkoisesti profiloitua vain ja ainoastaan tietynlaiseksi matkaajaksi; olenhan nauttinut sekä telttaöistä että pilvenpiirtäjän sviitin antimista, Karibian risteilystä sekä viidakkoseikkailuista.

Totuus on, että en valitse rajallisten rahojeni käyttötarkoitukseksi business-luokan lentoja tai kaikkein kalleinta hotellihuonetta. En varmasti sanoisi ei sellaisille, jos tilaisuus tulisi. Pärjään silti hyvin ilmankin. Pistän omat rahani yleensä mieluummin toisenlaisiin elämyksiin.

Langkawin reissulla eteeni tarjoutui tilaisuus, jota en olisi suonut itselleni omilla rahoillani. Jos olisin, matkani olisi kestänyt kolmen viikon sijasta ehkä kolme päivää. Kun voitin tammikuisilla Matkamessuilla reissun Malesian Langkawille, voitin samaan syssyyn myös muutaman yön majoituksen. Tuo voitto mahdollisti minulle kokemuksen, jollaiseen en olisi ilman voittoa monestakaan syystä päätynyt, mutta jota odotin suuresti.

Minä, rinkka ja kaksi yötä Sheraton Beach Resortissa Langkawilla. Minä ja resort? Miten me edes kuulumme samaan lauseeseen? Olenhan kai sitten yleisesti ottaen ja lokeroiden enemmän surffirantahippi kuin luksusmatkailija.

Matkani ajankohta oli syntymäpäiväni, olin halunnut asian niin. Olin myös toivonut tätä uudenlaista luksus-kokemusta juuri syntymäpäiväkseni. Sain kilpailun voittajana mitä halusin. Täytin siis vuosia Langkawilla, rantaresortissa.

Upea Langkawin Sheraton-hotellin resort-alue

Lähes heti Langkawin saarelle saavuttuani, automme kaarsi hulppealle hotellialueelle. Pihassa oli useita matkalaisia kuljettavia kulkuneuvoja. Hotellin aula oli upea ja valoisa. Aulan perältä avautui merinäköala. Turkoosi meri, auringonpaiste; mitä muuta olisin voinut toivoa? Minulle tuotiin jopa raikas juoma kouraani. Ja mitä vielä, puissa hyppi apinoita! Mitä ihmettä, apinoita resortin pihassa?

Henkilökunta käyttäytyi oletettavan kohteliaasti ja pukeutui siististi. Minua teititeltiin ja olin ”Miss Santanen”. Rinkkani nostettiin hotellialuekulkuneuvoon (Miten niitä edes kutsutaan?) ja sisäänkirjautumisen jälkeen minut kuljetettiin huoneeseeni. Jännitti. Minkähänlainen se huone olisi?

Olin valmistautunut kävelemään rinkkani kanssa, niinhän teen aina. Nyt minun ei tarvinnut, olihan se nyt aika helppoa. Kärry pysähtyi kaksikerroksisen talon eteen vehreällä pihamaalla. Talon rakenteet olivat tummaa puuta. Rinkkani nostettiin olalle ja vietiin kohti toista kerrosta. Huoneeni oli päädyssä, sen täytyi olla hyvä merkki.

Ovi avautui ja näin edessäni huoneen. Näin huoneen, joka oli kahdessa tasossa ja jonka perällä oli isot ikkunat. Oli televisio, oli olohuonemainen pöytäryhmä, oli keittiö keittiönpöytineen ja jääkaappeineen. Tilaa oli vaikka muille jakaa ja kaikki se oli vain minulle; jopa kaksi erillistä vessaa.

Vasemmalla näkyi oviaukko. Siellä oli toinenkin huone, valtava makuuhuone. Makuuhuoneen yhteydessä oli toine vessoista, välitilassa oli kylpyamme ja huoneen toisella laidalla olivat isot ikkunat. Ikkunoiden takana aukesi ovi parvekkeelle, joka oli koko valtavan huoneiston kokoinen. Aurinkotuoleja oli kolme ja mikä parasta, meri oli aivan silmieni edessä! Olin tullut paratiisiin.

Olin sanaton. Heti ulkoven painauduttua kiinni hymyilin isosti ja naurahdin ääneen.

Reppu alas ja sviitti haltuun

Teki mieli hyppiä sängyllä, mutta sen sijaan heitin rinkkani lukaalini lattialle ja kävelin ympäri koko hotellin suurinta sviittiä (niinpä!) päätä pyöritellen. Huh, huh ja huh. Näinkö vielä unta? Olinko vielä Kuala Lumpurin lentokentän kokolattiamatolla nukkumassa? Ei, se kaikki oli totisinta totta. Olin sanaton ja uskomattoman onnellinen sekä kiitollinen.

Väsytti, mutta en malttanut nukkua. Halusin tutkia hotellialueen. Käppäilin helteessä pitkin alueen pitkospuumaisia kävelyreittejä. Ihaililin eternity pool– henkistä uima-allasta. Mikäs sielläkään oli toisena päivänä loikoillessa; altaassa olevasta baarista hankittu drinkki kädessä, meri edessä?

Alueella oli monta pientä, yksityistä rantaa. Pihapiiri oli mukavan hiljainen ja rauhallinen, missään ei ollut yleensä karttamiani turistijoukkoja. Puissa hyppi apoinoita ja niiden elämän seurailu olikin seuraavien päivien aikana lempipuuhaani. Puissa hengaili myös kymmeniä sarvinokkalintuja. Miten on mahdollista, että niin sanotusti harvinaiset linnut lentelevät Langkawilla jopa resorttien pihamailla? Olin resortissa, mutta silti keskellä Avaran luonnon jaksoa.

Seurailin sarvinokkalintujen elämää myös suoraan parvekkeeltani. En kahden päivän aikana avannut kumpaakaan kahdesta televisiostani, koska minulla oli toisenlainen ohjelma menossa. Se oli täydellisyyttä hipova luontodokumentti. Luonnon läsnäolo resortin alueella oli minulle suurin yllätys. Voitteko uskoa, että Langkawilla on jopa vastaavia hotelleja, joiden ikkunasta on kuvattu National Geographicin jaksoa?

Ensimmäiseen aamuni Sheratonilla heräsin jo auringonnousun aikaan. Tuo aamu oli myös syntymäpäiväni. Halusin tehdä siitä ikimuistoisen. Auringonnousu hiljaisella hotellialueella, apinoiden ja lintujen pikku hiljaa heräillessä uuteen päivään. Ravut kiipeilivät rantakallioille ja koko ihmiskunta tuntui vielä nukkuvan. Minä olin virkeä ja vuoden vanhempi, erittäin tyytyväinen yksilö.

Syntymäpäiväsankari Langkawilla, reppureissaajana resortissa

Aamiaisella pöydät notkuivat ruokaa. Nautiskelin pitkään ja hartaasti. Koska nautiskelin niin pitkään, luultavasti huoneeseeni tuotavaksi tarkoitettu syntympäiväkakku tuotiin eteeni nurkkapöytään. Laulunkin he lurauttivat. Taas hymyilin, olo oli uskomattoman onnellinen.

Seuraavana aamuna aamiaiseni ei ollut aivan yhtä rauhaisa. Joukko hotellivieraita oli kokenut hauskaksi asiaksi ruokkia apinoita ravintolan terassilta. Virhe, suuri virhe! Apinat innostuivat moisesta ja päättivät ottaa omansa myös lupaa kysymättä, sinne lähti myös mehulasini.

Päivät vietin Langkawia tutkien, vaikka yllätyksekseni olisin voinut viihtyä nuo pari päivää pitkän työputken jälkeen myös pelkällä hotellialueella. Mikäs siellä oli ollessa; upean sviitin omalla parvekkeella lintujen elämää seuraillen, meren kohinaa kuunnellen.

Tarjolla oli myös merinäköalallinen kuntosali, monta rentoutumispaikkaa ja pari ravintolaa. Kaikkea en edes kerennyt testata, koska viihdyin omassa sviitissäni syntisen hyvin.

Syntymäpäiväni iltana saavuin päivän riennoista myöhään. En ollut vielä kerennyt testata merinäköalallista kylpyammettani, se oli illan ohjelmanumero. Huoneeseen saavuttuani minua vastassa oli ruusun terälehdistä sängylleni tehty teksti: ”Happy B-day!”. Taas hymyilin epäuskoisena ja valmiina nipistämään itseäni.

Siellä sitten kylvin, ruusun terälehdissä. Kliseistä ja imelää, mutta joskus elämä on.

Voihan rantaresortit ja sviitit. Sellaiseen olisi voinut vaikka tottua. Kieltämättä pelkäsin, että mikään ei enää tunnu miltään tuollaisen kokemuksen jälkeen. Sehän siinä liian hyvään tottumisessa on riskinä. Tuollaiseen minulla ei olisi mahdollisuutta usein, joten on parempi olla tottumatta rahalla saatavaan luksukseen tai helppouteen. Pieninä annoksina ja kontrastina kaikelle muulle tuollainen lomailu hipoo kyllä taivasta.

En tiedä muista maailman resorteista, mutta Langkawin resortit eivät ole vain tylsiä resortteja. Ne ovat resortteja aidon luonnon keskellä. Tämä reppureissaaja lähtisi vastaavaan resorttiin uudelleen aivan milloin vain. Silti, aion jatkossakin yöpyä myös lentokenttien lattioilla.

Kontrasti on elämän suola, mikä pistää arvostamaan molempia ääripäitä ja oppimaan sekä nauttimaan niiden erilaisuudesta. Kaikessa on omat hyvät puolensa. Vietin pari ikimuistoista yötä rantaresortin sviitissä, mutta olen myös viettänyt ikimuistoisia öitä asuntoautossa ja luumupuun alla teltassa.

Vinkki: Langkawin resorteista kannattaa tutustua myös upeaan the Andaman-hotelliin sekä Berjaya-resorttiin. Molemmat ovat luontoystävän mekkoja (joihin minulla ei tosin olisi varaa).

Pssssst! Tämä juttu ei ole yhteistyöjuttu. Voitin palkinnon, joka mahdollisti tämän. Kukaan ei velvoittanut minua kirjoittamaan tästä, tämän halusin tehdä aivan omasta, vapaasta tahdostani. Sillä tavoin minä toimin, nyt ja aina.

---

LUKUVINKKI: Mitä tehdä Langkawilla? Lue täältä!