Lentokoneen ikkunasta näkyy monikerroksinen pilvihattara ja pilvien päällä paistaa päiväsaikaan ikuinen aurinko. Aurinko lämmittää marraskuun kylmentämiä kasvojani ja uniset silmäni totuttelevat vielä ihmeelliseen valoilmiöön.
Olen matkalla itselleni uuteen maahan, Israeliin. Lopetin maiden laskemisen jo kauan sitten; vieraillut maat eivät ole meriitti, vaikka hauska leikki maapisteleikki onkin. Matkustin uuteen maahan myös alle kaksi viikkoa sitten. Tuolloin maapiste olisi pisteleikissä napsahtanut Romaniasta, tällä matkalla se tipahtaa joissakin ristiriitaisia ajatuksia herättävästä Israelista. Itse jätän poliittiset kannat ja vahvat mielipiteet muille, olen vain utelias, kiinnostunut ja avoin. Jos poliittiselle linjalle lähdettäisiin, en pystyisi matkustamaan minnekään, en edes pystyisi olla tekemisissä ihmislajin, saatika oman itseni kanssa.
Olen innoissani. Kohteessa odottaa auringonpaiste ja vielä tänä iltana, tämän muutaman tunnin *Norwegianin lennon jälkeen, tulen istumaan illallisella eräässä maailman kirjojen tunnetuimmista tapahtumapaikoista, Jerusalemissa. Seuranani tulee siemailemaan (toivon mukaan) viiniä ja nauttimaan ruoasta sekä tutustumaan Israelin valtioon.
Seuraavien päivien aikana joukko suomalaisia toimittajia ja yksi hyvistä bloggaajaystävistäni, Anna-Katri. Kyseessä on siis palkaton pressimatka, jonka aikana en vastaa kuluista, mutta jonka aikana en silti myy mielipiteitäni (tämän pitäisi olla sanomattakin selvää blogimaailmassa, mutta ikävä kyllä näin ei aina ole).
Tämän matkan lisäksi olen yltiöinnoissani myös monesta muusta asiasta. Tuntuu, että jonkinmoisen elämän umpikujajakson jälkeen palaset alkavat taas loksahdella paikoilleen. Voisi sanoa, että lähitulevaisuus tulee olemaan oman elämänkertani uusi kappale. Kun Indonesiasta tarjottu työpaikka käynnisti voimakkaan ajatusmyrskyn muutama viikko sitten ja kun päätin uskaltaa hypätä virran vietäväksi, alkoi tapahtua.
Irtisanoin työni kampaamossa, jossa olen puuhastellut viimeiset yhdeksän vuotta. Päätin lähteä lomaa pidemmälle irtiottomatkalle (lähden tammikuussa 3-4 kuukauden matkalle Kaakkois-Aasiaan) ja alivuokrasin huoneeni. Asetin itseni tilanteeseen, etten tiedä, mitä seuraavaksi. Onneksi maailmalla taitaa olla varalleni suunnitelma ja alkoi tapahtua. Löysin uuden ulottuvuuden työnkuvaani ja aloin pienimuotoiseen yhteistyöhön keväällä Itä-Suomeen avattavan hyvinvointikeskuksen kanssa (kurkatkaa paikka vaikka Instagramista). Pikkuisen pieni voi parhaimmillaan kasvaa suuren suureksi, katsotaan ja tunnustellaan.
Päätin myös kampaajan urani saralla hypätä aivan uuteen vaiheeseen, siitä kerron intopiukeana joskus hieman myöhemmin. Mitä tärkeimpänä, yhdistän jatkossa entistäkin enemmän matkailua ja hiustenlaittoa sekä avaan ovia monenlaiseen rönsyilyyn. Se sopii minulle. Paikallaan junnaaminen ja rajoitukset tukahduttavat levottoman sieluni ja riehakkaan mielikuvitukseni.
Muutamassa viikossa siis tapahtui ja tapahtumien lumipalloilmiö tuntuu vain keräävän lisää voimaa. Näiden pienempien harjoittelumatkojen jälkeen lähden sille pitkään unelmoidulle suuremmalle matkalle ja ajatukset senkin suhteen alkavat seljetä. Niistä lisää myöhemmin, mutta sen kerron, että aloitan Eat, Pray, Love -matkani symbolisesti 1.1.2019 ja lennän Bangkokiin.
Niin, ja taisin minä muutaman kerran parin viime viikon aikana treffeilläkin käydä. Hups. Sain myös yhden uuden ystävän. Mikään ei ilahduta niin paljon kuin hengenheimolaisten kohtaaminen, oman klaanin löytäminen. Niiden ihmisten, joiden kanssa kemiat pelaavat ja jotka näkevät loistosi, eivät epäkohtiasi. Vaikka tällaiset ihmiset vain käväisisivät omassa elämässä vierailevina tähtinä, ovat he kultaakin kalliimpia.
Nyt, suuntaan katseeni ulos lentokoneen ikkunasta ja aloitan haaveilun. Uskon, että hymyilen. Juuri nyt on aika toiveikas olo.
Psst! Kannattaa seurata Insta-storyn puolelta (@urbanjunglelaura) seikkailuani Israelissa. Luvassa Jerusalemia, rannikkoa ja Tel Avivia. Ehkä myös hieman hömppäilyä.
*Matka on Norwegianin järjestämä.
