Kun mietin Saksaa, mietin yleensä aina vain Berliiniä. Kyllä te sen tiedätte. Näin oli ainakin vielä muutama viikko sitten, kunnes tein matkan itselleni aivan uusiin paikkoihin tuossa valtavassa maassa. Tutuksi tuli muun muassa sympaattinen Celle.
Pohjois-Saksan reissun jälkeen mietin Saksasta puhuessani myös kaikkia niitä pieniä ja söpöjä kaupunkeja, joita tuossa maassa riittää. Nykyään kuvailen Saksaa muille sanalla nätti. Kerroin teille jo samoiluistani nätin Lüneburgin mukulakivikaduilla. Tuon samoiluvuorokauden jälkeen hyppäsimme brittiläisen Andyn kanssa junaan ja suuntasimme *blogimatkamme ohjelman mukaisesti alle tunnin matkan päässä sijaitsevaan Cellen pieneen kaupunkiin.
Puutaloja ja historian havinaa Saksan Cellessä
Celle, kuten Lüneburg, on todella nätti. Taas se sana tuli sieltä, nätti. Jos Lüneburgin rakennukset ovat punaista tiiltä, Celle on tunnettu niin sanotuista half-timbered taloistaan eli osittain puusta rakennetuista talokaunokaisista.
Celle huokuu vanhaa aikaa ja historiaa. Meidät vietiin juna-asemalta suoraan hotelliimme, jonka lähes kuninkaalliseen aulaan kattokruunuineen marssin rinkka selässäni. Althoff Furstenhofin yleiset tilat olivat todella arvokkaan kauniit, aamiaisesta puhumattakaan. Oma huoneeni oli golf-teemainen, mikä ei teemaltaan nyt aivan ollut se kaikkein sopivin minulle. Huone oli todella siisti ja suuri sänky oli kutsuva. Ehkä juhlallisimmalla koskaan nauttimallani aamiaisella oli tyrkyllä kaikkea mahdollista herkullista ja ylellistä, jopa kuohuviiniä (vai olikohan se shampanjaa).
Kiertelimme Cellen valokuvauksellisilla kaduilla tunteja. Helle paahtoi ja välillä piti pysähtyä nauttimaan lasi kylmää olutta. Seurassani matkannut Andy on oikea oluiden asiantuntija, hän on jopa kirjoittanut reissuiltaan olutpäiväkirjaa. Omaa vastaavaani saatte kyllä odotella, olut maistuu minulle lähinnä vain erittäin kylmänä ja tyttömäisen kevyenä. Muuten lipitän nykyään mieluummin viinejä. Mitä muuten tapahtui niille siidereille, joita vielä muutama vuosi sitten join? Askel kohti oikeaa aikuisuutta on kaiketi taas otettu.
Cellen tunnelma on rauhallinen ja aikuinen
Cellen tunnelma on selkeästi varttuneempi kuin päivää aiemmin tutkimamme Lüneburgin. Miljöö on upea, mutta itse jäin hieman kaipaamaan nuorekasta otetta ja kivoja, rentoja kahviloita. Toisaalta, pitääkö jokaisen paikan nyt olla niin nuorekkaan rento ja boheemi? Cellen juttu on arvokkuus ja historian havina, samoin tietysti upea arkkitehtuuri. Suuri osa kaupunkia on rakennettu jo barokin ja renessanssin aikaan.
Vaikka en kokonaista viikkoa haluaisi Cellessä viettääkään, päivävisiittiä en jättäisi väliin niin ainutlaatuisen arkkitehtuurin takia. Cellessä on itse asiassa yksi suurimmista tämänkaltaisten puutalojen kokoelmista ja suurin osa niistä toimii edelleen tavallisten ihmisten koteina. Kuulin myös, että Saksan läpi kulkee kokonainen vastaavien puutalojen reitti, joka voisi olla aika hauska kiertää vaikka pyöräillen tai autoillen.
Cellessä on ollut elämää jo kauan ennen kuin kukaan meistä oli edes syntynyt. Cellen linnassa on eletty hurjaa elämää joskus jo barokin aikaan. On uskomatonta miettiä, miten vuosisatoja sitten linnassa on juhlittu jos jonkinmoisia kissanristiäisiä. Nykyään linna toimii myös museona ja linnassa on muun muassa teatteri.
Tämän päivän Celle on rauhallinen. Cellen sijainti lähellä Hannoveria ja Hampuria on aiheuttanut tyypillistä muuttovirtaa kohti suuria kaupunkeja. Monille paikallisille Celle on paikka, joka asumisen saralla jää taakse nuoruuden vuosina, mutta jonne saatetaan palata asumaan perheen lisäännyttyä. Tämän tarinan kuulin kävellessäni aamulla pitkin Cellen joenvartta, saadessani apua ystävälliseltä nuorelta perheeltä kajakkivuokraamon löytämisessä.
Celle ulkoilmaihmiselle
Oma kohokohtani Cellessä olikin itse itselleni aamulla järjestämä melontamatka. Aikaa oli rajatusti, joten kovinkaan kauaksi en ehtinyt meloa. Muuten olisin saattanut meloa vaikka koko päivän, niin nautinnollista siellä oli meloa menemään pitkin tyyntä jokea. Seurasin joutsenia, seurasin sorsia ja ihastelin joenvarren nättejä söpöjä taloja. Satuin paikalle kreivin aikaan, kun rannalla talon omistava mies ruokki lintuja. Seurasin ruokailua ja imin itseeni aitoa celleläistä tunnelmaa. Samaa tunnelmaa aistin kajakkivuokraamon viereisessä, pienen pienessä kalakaupassa, jonne mahtuu kerrallaan korkeintaan kaksi ihmistä.
Vanha apteekki, uniikit liiketilat
Cellestä mieleeni jäivät myös upeat liiketilat. Eräs Cellen kenkäkaupoista on rakennettu entisen apteekin tiloihin ja jopa apteekin upeat, massiivipuiset hyllyt ovat vielä paikoillaan. Erääseen todella vanhaan rakennukseen oli tehty sisustuskauppa, jonka yksityiskohdat ovat vailla vertaansa. Cellen kaupoista on kliinisyys kaukana ja tässä tapauksessa hyvä niin!
Tuohon celleläiseen tunnelmaan menee myös tietty pysähtyneisyys. Cellessä, kuten ei Lüneburgissakaan, tunneta sanaa kiire. Minä taisin olla ainoa kiireinen, koska hotkaisin vauhdilla ennen matkamme jatkumista suustani alas lounaan mukavalla sisäpihaterassilla, aivan katedraalin kupeessa. Katedraalin torniinkaan en kerennyt, vaikka kuinka yritin kokea Cellessä kaiken. Selkeästikään en kokenut kaikkea.
Mitä tehdä Cellessä?
- samoile Cellen vanhassa kaupungissa arkkitehtuuria ihastellen
- uppoudu vanhaan aikaan Cellen linnassa
- hae eväät ja nauti ne vaikka joen rannalla tai linnaa ympäröivässä puistossa
- kipua katedraalin torniin
- vuokraa kajakki ja näe Cellen toisenlaiset kasvot
- kuuntele auf Deutsch eli saksaksi, kun Cellen lyhtypylväät kertovat tarinoita
Psst! Hieman erilaisesta näkökulmasta kirjoitettu Andyn juttu löytyy täältä.
*Matka toteutettiin yhteistyössä Saksan turismitoimiston kanssa, osana suurempaa NordicTB -blogikollektiivin #citybreakgermany -kampanjaa. Kaikki mielipiteet ovat omiani ja juttujen aiheet valitsen itse. Seuraa ihmeessä myös muita kampanjan juttuja ja inspiroidu Saksasta uudella tavalla.
Ihana lukea sun artikkeli mun kotikaupungista. Juuri tuollainen kaupunki tämä on. Ja tässä ympäristössä on tosi paljon tekemistä ja nähtävää. Celle itsessään on parissa päivässä nautittu, mutta ihan kiva päämaja, jos haluaa käydä huvipuistoissa, keskitysleirillä, öljymuseossa, puolviidakossa kanootilla jokea alas laskien, shoppailemassa, eläintarhassa, Volkswagenin autokaupungissa jne.
A7 Autobahnaltakaan ei ole pitkä matka tänne, jos tulee autolla Saksaan. Mä oon tehnyt Facebookkiin oman sivun Cellelle, kun musta tää on just aivan oikeanlainen paikka Suomalaisille käydä. Ois kiva, jos käytte tykkäämässä. Sivu on iahan vaan siksi, että haluan Suomalaisten oppia tuntemaan Celleä ja ehkä piipahtamaankin.
https://www.facebook.com/Celle-Saksan-kaunein-kaupunki-820096961357740/?ref=bookmarks
Ompa upea kappeli tuolla Cellen kirkossa ja nuo puutalot ovat todella upeita! Todella kivasti kirjoitettu juttu ja ainakin itse sain sekä sinun että Andyn jutuista ajatuksen, että tuonne voisi oikeasti lähteä. Ja kyllä – paikalliset oluet maistuisi 🙂 Münchenin ongelmana oli oikeastaan oluiden osalta se, että sieltä ei oikein löydä kuin niiden isojen panimoiden oluita ja pienempien panimoiden oluita saa etsiä oikein tosissaan 🙂
Ihan mun näköinen paikka! Missäs se Celle nyt olikaan sitten…täytyypä vilkaista karttaa.
On kyllä söpön näköistä! 🙂 Ja sääkin on näyttänyt olleen mitä mainioin. Saksassa haluaisin käydä autolla roadtrippailemassa koska kyllähän siitä maasta löytyy varmasti kaikenlaista muutakin kuin vain Berliini.
Mainio pikkukylä ja upeita ristikkotaloja. Käytiin pari vuotta sitten myös roadtripillä. Hyvä ettei ne talot ole liian entisöityjä – pikkusen vinksallaan kuten osa varmaan uutenakin.
Kauan sitten Saksan roadtripiltämme erityisesti Celle on jäänyt mieleeni sellaisena kuvankauniina pikkukaupunkina. Näimme varmaan vastaavia pari tusinaa, mutta jostain syystä tämä häi erityisesti mieleeni.
Onpa tosiaan söpö kaupunki ja nimenäkin minulle aivan uusi tuttavuus, piti heti katsastaa kartalta tarkempi sijainti. Kiva nähdä näin hyvin säilyneitä kokonaisuuksia, joita ei ole pilattu sinne tänne ripotelluilla nykyaikaisemmilla betonimöhkäleillä.
Tämä paikka täytyy kyllä käydä katsomassa, kun niille kulmille matkataan – kiitos mainiosta vinkistä!
Mä olen kommenteissa ja blogissani hehkuttanut Saksaa varmaan jo ihan kyllästymiseen asti. Mutta katsokaa nyt näitä kuvia! Ilokseni olen onnistunut hommaamaan vielä tälle vuodelle kolme reissua Saksaan.
Vähän tylsää mutta itselläkin tulee Saksasta aina ensin mieleen Berliini… Vaikka siellä on vaikka mitä muutakin! Tämä vaikuttaa erittäin sympaattiselta ja ihanalta paikalta.. Hauska miettiä että mitähän kaikkia juhlia tuolla linnassakin on vuosien saatossa pidetty, tuon kaupungin tunnelma on jotenkin ainutlaatuinen – ainakin siltä näyttää tämän postauksen perusteella. Josko joskus pääsisi vierailemaan täälläkin!
On kyllä nätti! Saksassa kyllä tälläisiä pieniä kaupunkeja ja kyliä riittää, välillä tuntui, kun lavasteissa kävelisi. Puhutko muuten saksaa?
Lukiossa olen lukenut saksan, joten tulen toimeen saksalla, jos on pakko. Yritän yleensä edes ravintoloissa sönköttää jotakin, mutta syvällisemmät keskustelut käyn englanniksi. 🙂
No on kyllä upean näköinen paikka! Tuonne voisi kyllä lähteä joku viikonloppu. Minulle Saksa on juuri tällainen ristikkotalojen maa ja erilaisia ristikkotaloja on vähän joka puolella täällä meillä päin (kölnin lähellä). Tosin nuo Cellesin talot näyttävät jotenkin erilaisilta kuin nämä täkäläiset. On värikkäämpää ja koristeellisempaa. Meilläpäin monet ristikkotalot ovat ihan vaan tummaa puuta ja valkeaa rappausta.