Miltä tuntuisi kävellä pitkin vanhan vankilan karmaisevia käytäviä? Tuntea kauhu luissa ja ytimissä, rappioromanttisen rakennuksen sokkeloissa? Tallinnan Patareissa se on mahdollista vielä hetken aikaa.
Kuulin jonkin aikaa sitten, että Tallinnan karmivin paikka suljetaan yleisöltä. Tämä paikka ei ole kaunis, se ei ole kepeä eikä se ole rento. Tallinnan erikoisin ja samalla ahdistavin nähtävyys on ehdottomasti entinen vankila, Patarei, joka sai minut kauhun ja jännityksen valtaan jo pari vuotta sitten. Juttu vain on jäänyt kirjoittamatta, mutta nyt on ehdottomasti sen aika. Nyt, kun paikkaan on vielä mahdollista päästä parin seuraavan viikon aikana ennen sen sulkemista yleisöltä.
En kerro Patarein historiasta, kerron vain sen karmeudesta. En kerro paikasta sanoin, tässä tilanteessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhatkaan sanaa koskaan voisivat. Tuo paikka huokuu tunnetta, karmivaa tuskaa. Se muistuttaa historian kauheudesta ja tässä tilanteessa puhutaan lähihistoriasta.
Lähde nyt kanssani virtuaalikierrokselle Patarein karmaiseville käytäville, ihmishäkkien keskelle ja paikoilleen jääneiden vaatteiden ja tavaroiden kammioon.
Patarei edustaa tuskaturismia parhaimmillaan
Paikka on tuskaturismia parhaimmillaan ja pahimmillaan. Kiertelin yksin lähes tyhjillään olevassa vankilassa, tutkien paikkoja. En edes halua muistella, mitä kaikkea löysin, mutta pelkästään hirttoluukku maassa kertoo löydöistäni jo paljon.
Alueelle saavuttaessa ei voisi kuvitellakaan Patarein riipivää tunnelmaa. Tunnelmaa, joka on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Porttien takaa aukeaa boheemi taidemaailma gallerioineen ja kahviloineen, mutta alueen sisällä sijaitseva vankila on oma lukunsa.
Lähde nyt kanssani virtuaalikierrokselle Patarein karmaiseville käytäville, ihmishäkkien keskelle ja paikoilleen jääneiden vaatteiden ja tavaroiden kammioon. Vielä on hetki aikaa myös mennä aivan itse paikan päälle. Jos siis urbaani löytöretkeily hieman erilaisella tavalla kiinnostaa, mene nyt!
