Kesä vaihtui syksyksi kuin varkain. Taas yksi kesä elämästäni on vain kaunis muisto. Nyt on aika kääntää katse kohti tulevaa ja ottaa syksyn energiat omakseni ja inspiroitua tästä. Vielä ennen kesästä syksyyn siirtymistä haluan muistella, mitä juuri päättynyt kesä piti sisällään.
Muistan erään hauskan päivän. Se oli keskiviikko. Tapasin työpäivän jälkeen ystäviäni mattolaituripiknikin merkeissä. Oli naurua, aurinkoa ja iloa. Jatkoimme terassille, jossa lattarimusiikki raikasi ja ihmiset tanssivat. Ilo oli läsnä sielläkin. Skumppa poreili lasissa ja fiilis oli kerrassaan loistava. Tuona keskiviikkona päätin ottaa viikolle teeman, kesän paras viikko.
Tuosta viikosta todellakin tuli ehkä kesän paras viikko. Jokainen päivä oli vaihtelua edelliselle ja jokaiseen päivään kuului iloa ja aurinkoa. Viikon aikana veneilin ystävien puuveneessä Helsingin edustalla, kitarat soivat veneessä ja meri kimmelsi kauniina. Saman viikon aikana telttailin Nuuksiossa, nukuin yön riippumatossa, kävin supppaamassa ja tein kaikkea muutakin kivaa, jonka olen tämän hauskuuden yltäkylläisyydessä jo hetkellisesti lähes unohtanut.
Tuli seuraava viikko ja se ei ollut yhtään edellistä huonompi. Tein taas ihania asioita ja olin aktiivinen. Aurinkokin paistoi ja tropiikki oli tullut luokseni. Sitten tuli seuraava viikko, joka oli taas loistava. Tuolloin rupesin miettimään koko kesääni ja nimesin koko kesäni vaaatimattomasti parhaaksi kesäksi.
Kesä, johon kuului matka Marokkoon ja yhden unelman toteutuminen; yö Saharan tähtien alla. Siihen kuului myös toisen unelman toteutuminen, pyöräreissu Ahvenanmaalle. Vietin aikaa minulle niin rakkaassa Berliinissä ja myös rakkaassa Helsingissä. Lähimatkailiin, telttailin, liikuin luonnossa, pyöräilin, söin eväitä ja tapasin ystäviä. Elämäni rakkautta en kohdannut tai muuta maata muullistavaa ei tapahtunut, mutta silti tämä kesä oli tavallaan kaikessa yksinkertaisuudessaankin nimensä arvoinen – paras kesä.
