Kun eteen tarjoutuu tilaisuus, siihen kannattaa tarttua. Tämä on yksi elämäni ohjenuorista ja yritän noudattaa sitä. Nyt hyppäsin autosaunaan ja paljuun Helsingin Kivinokassa.
Vietin pääsiäisen pyhät kotona, pääkaupunkiseudulla. Suunnitelmia ei ollut, eikä harmaa sää oikein innostanut edes ulkoiluun. Parin päivän laiskottelu alkoi jo kaataa seiniä päälleni. Jopa säämies lupaili pääsiäissunnuntaina iltaa kohti aurinkoa, joten oli vain nostettava kytkintä ja suunnattava kohti metsän siimeksiä. Tarvitsin luontoa.
Pitkän arpomisen jälkeen päädyin hyvässä seurassa Herttoniemen lenkkipolkujen kautta erääseen suosikkipaikoistani Helsingissä, kiisteltyyn Kivinokkaan. Tuo Kulosaaren ja Herttoniemen välinen alue kätkee sisällensä söpöjä kesämajoja, upeita ulkoilumaastoja ja kauniita kallionkoloja.
Ehdimme tallustella vasta Kivinokan portille, kun huomasimme esitteen niin sanotuista Paljufestareista, jotka pidettäisiin Kivinokan uimarannalla tuona kyseisenä päivänä. Suuntasimme katsomaan, mistä oikein oli kyse.
Rannalla tosiaankin näkyi palju ja paljussa muutamat iloiset kasvot. Oli ulkotulia ja grillikin kävi kuumana. Hiekalle oli pystytetty telttasauna ja punaisessa minibussissa oli piippu, saunanpiippu. Aivan huikea idea, kertakaikkisen huikea idea!
Meillä ei ollut mukana pyyhkeitä tai uima-asuja. En ollut osannut päätyväni iltakävelyllä saunomaan. Ei hätiä mitiä; ystävällinen järjestäjä järjesti meille pyyhkeet ja alusvaatteet saivat luvan toimia uima-asuna. Järki-ihmisellä olisi ehkä kolkuttanut mielessä fakta märistä alusvaatteista kotiin palattaessa tai joku muu järkisyy, mutta hetkiin tarttuva tunneihminen ei moisesta välitä. Kyllä te minut tiedätte; tässä paketissa tunteet vievät usein voiton.
Siellä me sitten polskuttelimme paljussa, saunoimme saunoissa ja taisi se talviturkkinikin jäädä Itämereen. Ilta-aurinko laski kaupungin taakse ja me olimme kuin toisessa maailmassa. Tuossa maailmassa oli vain luontoa, kiinnostavia keskusteluja, hyvää fiilistä, mukavaa seuraa ja rentoa oloa. Siellä oli, noh, rakkautta. Tuollaisessa maailmassa asuisin mielelläni useamminkin.
Tällaista tarvitsemme lisääkin tähän kaupunkiin, vai mitä? Kaupunkilaisilla pitää olla tilaa hengittää ja kaupungin täytyy tarjota asukkailleen virkistysalueita lähellä kaupunkia, silti keskellä luontoa. Kivinokka on juuri sellainen paikka, joten muistetaanhan kaikki pistää nimemme alle jokaiseen Kivinokan säästämistä koskevaan vetoomukseen. Kuka nyt haluaisi Kivinokan kallioille kerrostaloja? En minä ainakaan.
Suuret kiitokset Kivinokkalaisille tämän hienon tapahtuman järjestämisestä! Tällaista lisää, joohan?
