Tyhjästä nyhjäisty blogini täyttää viisi vuotta. Miten tässä näin kävi?
Olipa kerran kolmekymppinen nainen, joka rakasti reissaaamista ja maailman ihmettelyä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Tietokoneen kovalevy oli yhtä täynnä matkavalokuvia kuin päänsisäinen kovalevy jännittäviä matkatarinoita. Jotta tilaa uusille tarinoille ja muistoillekin riittäisi, jo koettuja sekä ikuistettuja hetkiä oli pakko päästä purkamaan – tavalla tai toisella.
Tämä nuori nainen ei tullut toimeen tietokoneiden kanssa. Hän ei koskaan lukenut blogeja, eikä osannut tehdä tietokoneella yksinkertaisimpiakaan kikkoja. Hän ei tajunnut mitään markkinoinnista, Google-näkyvyydestä eikä ollut tippaakaan kiinnostunut koodaamisesta tai minkään sortin tekstinkäsittelystä.
Hän ei käyttänyt sosiaalista mediaa ja Naamakirjaan sekä Instagramiinkin liittyi myöhemmin kuin moni muu. Silti, intohimo tarinankerrontaa kohtaan oli suuri. Hänen unelmansa oli jo koulussa käydyn luovan kirjoittamisen kurssin jälkeen ollut matkakirjailijan ura. Hän halusi kirjoittaa vinkkejä reissaajien Raamattuun eli Lonely Planet -oppaaseen ja selaili mairea hymy kasvoillaan Mondo-matkailulehden sivuja.
Tuo kolmekymppinen nainen olin minä. Tästä on nyt tasan viisi vuotta ja täten Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi täytti eilen viisi kokonaista vuotta! Se on pitkä aika nopeatempoisessa nettimaailmassa ja pitkä aika levottomalle sielulle, jonka paras luonteenpiirre ei takuulla ole kärsivällisyys.
Tästä on nyt tasan viisi vuotta ja täten Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi täytti eilen viisi kokonaista vuotta! Se on pitkä aika nopeatempoisessa nettimaailmassa ja pitkä aika levottomalle sielulle, jonka paras luonteenpiirre ei takuulla ole kärsivällisyys.
Viiden vuoden takaisesta ajasta on tultu pitkälle. Olen jo aiemminkin kertonut, ettei minulla tuolloin ollut lainkaan osaamista, oli vain palava halu. Se on oikeastaan kaikkein tärkeintä, eikä kaikkea tarvitse heti osata. Samaa mieltä on eilen Ping Helsinki -tapahtuman lavalle noussut YouTube-tähti, Casey Neistat. Valtaisaa väkijoukkoa päivittäin viihdyttävä stara kertoi nöyrästi ja maanläheisesti oman tarinansa. Hän kertoi, ettei alkuun seurannut muiden videontekijöiden tekemisiä vaan alkoi vain luoda omaa tapaansa toimia. Näin tein minäkin ja samanlainen olen kai hieman vieläkin. Casey sanoi halunneensa tehdä videoita, vaikkei alkuun edes tiennyt, miten. Halu oli suuri, hänelläkin. Halusta syntyi tekoja ja uskosta tekemiseen tuloksia.
Omista taustoistani ja osaamattomuudestani voin paljastaa jopa senkin verran, että askartelin itse ensimmäisen kansikuvan blogiini, koska en osannut käyttää kuvankäsittelyohjelmaa. En myöskään tiennyt, miten Instagramiin ladataan kuvia koneelta, joten otin kännykkäkuvan tietokoneen kuvaruudusta. Laatuhan sellaisissa kuvissa oli tietenkin mitä mainioin, sen voitte vain arvata.
Suurin kiitos kuuluu teille! Kiitos, että olette pysyneet mukana matkassani!
Intohimo tekemiseen on nyt vienyt pitkälle ja se hämmentää edelleen. Osaamistakin on tullut, pakonkin edessä. Välillä vaadin itseltäni liikaakin tämän kaiken kanssa ja yritän liiankin kovasti pysyä hurjaa vauhtia muuttuvan some-maailman kiemuroissa mukana. On päiviä, jolloin kyseenalaistan tämän kaiken ja sitten tulee taas päiviä, jolloin muistan tekeväni juuri sitä, mistä olen unelmoinut. Onhan tämä nyt aika upeaa!
Suurin kiitos kuuluu teille! Kiitos, että olette pysyneet mukana matkassani! Osa on seikkaillut kanssani jo kokonaiset viisi vuotta ja uusia kanssaseikkailijoita liittyy matkaan mukaan harva se päivä. Yhdessä on huomattavasti mukavampaa tallailla näitä somepolkuja, eikös olekin!
”Not knowing the right way forces you to learn your own way.” – Casey Neistat
Onnittelut hienosta blogistasi! Jos alku on ollut hankalaa ja opettelemisessa, niin ei sitä kyllä enää huomaa. Tsemppiä edelleen kirjoituksiisi ja turvallisia matkoja maailman turuilla!
Kiitos paljon mukavasta palautteesta! Tällaista tarvitsee aina, se piristää kummasti räntäsateisessa Helsingissäkin :).